Todistusaineistoa katoamishetkestäni; 15 minuuttia keskusteltiin sopimuksista, vuokratakuista ja käytännön asioista. Kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä puiden (paikallisten panimotuotteiden liukastaessa kielenkantoja) talouskriisiä, päivän politiikkaa, Jugoslavian aikaisia tapahtumia, huonoja elokuvia ja 90-luvun musiikkia.
Sillä aikaa, sijaisäitikullannuppuset olivat huolestuneet, soitelleet perääni, viestitelleet ja käyneet kotikadun kahviloissa kyselemässä onko minua näkynyt.
Saavuttuani sain ansaitsemani nuhteet ja sitten käskyn käydä lämmittelemään lasagnelautasen ja viinilasin ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti