Day 96 - Laura

Taas puhelinbloggailua luvassa. Eilen huristelin Itävaltaan, Graziin. Tästä on enää kivenheitto Ljubljanaan, melkein niinkö kotona jo olisin..!

Graz on ihan Ljubljana. Vai Ljubljana kuin Graz? Kohta näette.

Kuten reilatessa on ollut tapanani, nukuin myöhään eli yhdeksään! Viestittelin kotiporukoiden kanssa ja venyin ja vanuin, torkuin sekä luin. Voihan sunnuntai. Hain lounasvehkeitä rautatieaseman marketista ja mietin että rumako tämä mesta tosiaan on. Myöhemmin selvisi että minun hostellini se vain on Bezigradin puolella! Bezigrad taas on niin kuin Oulun Tuira.

Lounaskoomailusta selvittyäni päätin kiertää kaupunkia.

Löysin ensitöikseni ne Nooran (vai Kassun?) mielitietyt kupposet. Muistatteko sieltä hienosta intialaisesta, josta meidät potkastiin pihalle?

Vanhaa kaupunkia kohti kävellessäni observoin olevani ihan kuin Slovenska cestalla. Pahuksen grazilaisilla on raitiovaunut, ei meillä vaan Ljubljanassa!

Nörttiputiikissa alennukset, geekkien märkä unelma!

Haaveilen tässä talossa asumisesta vain siksi että voisi sanoa, että juu, siinä pistaasijäätelön värisessä pytingissä :--)

Meidän kirkko Ljubiksessa on pinkki, näillä keltainen.

Grazissakin on mukamas oma linnakukkula. Huomenna pitää käydä katsomassa onko nätimpää. Joki sijoitettuna samoin, virtaa vain villimmin. On vähän sellainen höpöhöpökotifiilis, ei tämä ole minun oma Ljubljanani. Onneksi ehdin nähdä kotihuudit vielä ennen Suomi-kotikotiin lähtöä.

Rakkauslukot, voihh.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä on jokin ihmeen moottoripyörähäppeninki. Eilen tapaamani aussi-Michael taitaa olla siellä sekoilemassa vieläkin, lähti aamulla kuuden aikaan. Uusi bunkbed-tuttavuus Julian Kanadasta oli oikein kisaamassa ja nyt odotellaan Michaelia, että josko lähdettäisiin Grazin iltavalaistusta ihmettelemään. Millainenkohan syvällinen anti mahtaa minulla olla ennakoitavissa olevaan motskarikeskusteluun? Hyvää kesäkuun ensimmäistä!