Day 3 - Laura

Todistusaineistoa katoamishetkestäni; 15 minuuttia keskusteltiin sopimuksista, vuokratakuista ja käytännön asioista. Kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä puiden (paikallisten panimotuotteiden liukastaessa kielenkantoja) talouskriisiä, päivän politiikkaa, Jugoslavian aikaisia tapahtumia, huonoja elokuvia ja 90-luvun musiikkia. 

Sillä aikaa, sijaisäitikullannuppuset olivat huolestuneet, soitelleet perääni, viestitelleet ja käyneet kotikadun kahviloissa kyselemässä onko minua näkynyt.

Saavuttuani sain ansaitsemani nuhteet ja sitten käskyn käydä lämmittelemään lasagnelautasen ja viinilasin ääreen.

Voi, kanaemoseni ❤️❤️❤️

Day 2 - Laura

Kansalaiset, medborgare,
otteita aamupäivämme kulusta:
- herätys klo 03:45
- upeita herrasmiehiä HSL:n bussissa pullistelemassa välttäviä biceps brachii:hejaan
- aamiainen T1:sessä
- lennollamme Müncheniin edessämme istui raskaana oleva perhe. Noora näppäränä kätilön alkuna kertaamaan, mitä tehdä, jos synnytys käynnistyy. Tarkistipa vielä, että isällä on nauhakengät jalassaan.
- mitä suloisin miesten koripallojoukkue haahuilemassa Münchenin kentällä. Kohta he olivat eksynyt koripallojoukkue.
- äärimmäisen mini rupelihötjäke, jolla Ljubljanaan oli tarkoitus lennähtää, herätti riemua.
- lensimme Alppien yli. Vauts.
- bussimatkalla lentokentältä keskustaan ensimmäinen radiosta kajahtanut viisu oli HIM:n Join Me In Death.

Ajanvietettä pitkää vaihtoyhteyttä varten. Opetin Kassulle ryöstön.

Vau, perillä! Prešernov trg. Voi lämpöä, nurmen vehreyttä. Voi tyyntä keliä, ei viiman viimaa! Vain jäytävä pissahätä ja kurniva nälkä...

Uudella, viikon kestävällä kotikadulla.

Koti löytyi. Tuntui hyvältä. Pikaiset välikuolemat, uudet sukat ja takaisin kaduille etsimään pedon lailla ruokaa.

Allekirjoittanut rekkamiehen suihkun jälkeen.

Kolmas matkamies päätti sonnustautua aurinkolaseihin. Noh, paistoihan se aurinko melkein.

Kilistimme onnistuneelle vuorokauden mittaiselle matkustusrupeamalle.












Runollinen istunto porttikongissa.

Day 1 - Katriina

Viiden pintaan moikattiin Oulunsalon lentokentällä ja halattiin -tästä se alkaa!

Ainoastaan mun laukku oli syöny liikaa, mutta finskin lentoemo oli hyvällä tuulella ja päästi talvivarastoon kerätyt 800g läpi tarkastuksesta ilman lisälaskuja. Siitä eteenpäin laukkua koristi komean punainen heavy-tarra.

Oulu-Helsinki -lento sujui hyvin torkkuen ja lehteä lukien (ja sitä yhtä sinipaitaista lentopelkosta matkustajaa seuraten joka ramppas ees takasi koneessa, niin että kaikki tiiettiin kestä puhuttiin sitte bussissa). Lentokentällä koimme ensimmäisen takaiskun: Nooran rinkan lantiovyön klipsi jäi penkin raon väliin ja murtui.

Ekasta lennosta selvitty hengissä!

Lentokenttäbussilla siirryttiin omiin paikkoihin nukkumaan, Noora veljensä luokse (jossa sai vaihdettua uuteen rinkaan!) ja minä ja Laura Sannan luokse (Lauran vakkariyöpaikka Vallilassa). Ennen Sannalle menoa käytiin ostaan vähäsen iltapalaa <3

Oliko nälkä kaupassa? OLI <3

17,5 neliön ihanan tunnelmallinen kämppä tarjosi loistavan iltateehetken ja erittäin likietuisen yösijan lentokenttäbussia ja aikaista aamuherätystä ajatellen. Nyt hetkeksi kattoon ripustetun purjeen alle hyviä unia, 6:30 olisi tarkotus olla jo lentokoneessa kohti Munichia!

Kiitos Sanna <3