Day 63 - Laura

Kello 06:45 sirkuttavat linnut ja herätyskello houkuttelivat uuteen aamuun Dunaujvarosista. Kävelimme muutaman minuutin matkan ammattikorkeakoululle kuuntelemaan OAMK:sta saapuneen kulttuuriopiskelijoiden kieltenopettaja Maarit Wimmerin Suomi-luentoa. Pääsin oikein saliavustajaksikin! Eli nakuttelemaan seuraavaa slaidia ja hymyilemään nätisti, jotta eturivin englantia ymmärtämättömät pojat pysyisivät hereillä.

Osprey pakattuna tupaten täyteen - suuntana Budapest!














Rypsipellot loistavat keltaisina, päivä paistoi ja hellepäivä oli tuloillaan.

 

Koottiin uusi Suomi-tiimi myös Tampere-vahvistuksin. Aamulennolla Suomen mansesta kohteeseen saapuivat vasemmalta Eetun veli Eeli, perhetuttu Heikki ja oikealla Henry eli Hönö (kuka ilkeä lie moisen lempinimen antanut!). Poikien luukku Hero Squaren lähellä oli aika luxus, varsinkin vuokraemäntänsä Csilla, jonka epäilimme olevan Budapestin aikuisviihdetyöläinen. Mahtava ja hauska supervaimo!

Jätimme aikaisin matkaan heränneet Suomi-pojat levähtämään ja lähdimme etsimään omaa Airbnb:n kautta hankkimaamme luukkua. Se löytyi parin metrosekoilun ja risteyksissä toikkaroinnin jälkeen Keleti Palyaudvar -rautatieaseman viereltä. Huimaavan huonekorkeuden ansiosta on studioomme askarreltu omatoimiparvi, pitäkää peukkuja, että se pysyy kasassa...



Sovittiin päivällistreffit Oktogonin metroaseman kieppeille, mutta pojat olivat lähteneet katselemaan maisemia ilman meitä. Tässä odotellaan reippaita reissaajia takaisin tapaamispaikkaan... Budapest on aivan älyttömän kokoinen ja toistaiseksi jopa itsellenikin hankala ymmärtää ja suunnistaa, siksi karanneiden kollien neuvominen haluamaamme paikkaan oli täysin mahdotonta.

Tässä kokenut, tietäväinen, mutta kovin vaatimaton Budapestin matkaoppaamme Eetu. Ei onneksi menty yllä mainostettavaan, halpamaiseen jenkkien suursyöttölään. Olen ylpeä, että näitä on Sloveniassa vain yksi kappale!





Eetu johdatti meidät vakkari gulassikeittomestaansa. Kiipesimme piipunrassipaikoille ja syötiin kunnon päivälliset, alkuruoaksi gulassikeitot, pojat ottivat kananrintaa ja possua ja minä tuhdin savulohisalaatin.

Ruoansulatuskävelylle lähdettiin Hero Squaren takana sijaitsevaan puistoon. Ohitimme komean talon, jolla on synkkä historia ja sitäkin vielä synkempi nimi: House of Terror. Ensin lukaalia tukikohtanaan käyttivät natsit hirmutekojensa suunnitteluun ja sen jälkeen sattumalta kommunistit seurasivat perässä pohtimaan täystyöllisyyttä ja marxilaisia arvoja. Tämä tilataideteos pytingin pihasta.

Ilta-aurinko Andrassylla.

Hero Squaren patsaita iltavalossa.

Hevosmiesveljes-Haloset. Hahha!

Puistosta löydettiin kuvauksellinen linna, jonne oli free entry! Päätettiin tulla myöhemmin katsomaan paikkaa tarkemmin, sitten muiden japanilaisten turistien kanssa yhtä aikaa, ettei aivan yksinäiseltä olo pääse tuntumaan...

Kiiruhdettiin Csillan suosittamaan jalkapallopubiin katsomaan tärkeä tsämppäreiden semifinaalin toinen osaottelu. Kumma matsi. Törkeää asiakaspalvelua, joka kuitenkin hetki hetkeltä alkoi ystävällistyä, kun sinnikkäästi tilattiin lisää ja lisää ruokaa ja juomaa.

Hyvää yötä Bethlen Gabor Utcalta!

Day 62 - Katriina

Aamu alkoi Nooran koputuksella mun oveen, että voisin tulla aamupalalle. En sitte ollukkaan laittanu illalla herätyskelloa soimaan ja kello oli jo 10.16. Eihän se muuten vapaapäivänä haittaa, mutta tänään oli tarkoitus kiertää koko loppu Ljubljana Nooran viimeistä päivää meillä vierailevan Saana-kaverin kanssa. Siispä hissutin makeiden unien päätteeksi ihanaan aamupalapöytään (Saana oli keittäny kaurapuuroaki, aaws! ^_^).

Murkinoinnin jälkeen kipusimme linnakukkulalle ihastelemaan Ljubljanaa lintuperspektiivistä. Ihan ei sää tällä kertaa suosinut, vaan eilinen sade jatkui tällekin päivälle, tosin vain pienenä ripsimisenä. Luonto oli kuitenki ihanan vehreenä sateen jäljiltä! :)

Noora ja Saana Ljubljanan maisemissa :)

Saanan ansiosta löydettiin myös uusia paikkoja linnakukkulalta (yritetiin mennä eri kautta pois ku yleensä:)

Erasmus-torni! ^.^

Linaakukkulalta suunnattiin Ljubljanan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa ei oltu aikasemmin käytykkään. Siellä suurimmaksi nähtävyydeksi osoittautui ananas- ja banaanipuun lisäksi ihana sammakkolampi, jossa oli kevään soidinmenot käynnissä! Lammessa oli myös kaloja ja kilppari ^_^ Paikka meni siis ihan kevyesti köyhän miehen eläintarhasta. Kasvihuone oli muuten ihan tukahduttavan kuuma! Rillit huurussa siellä pyörittiin menemään ja yritettiin nähdä jotain.

Kasvihuone

Hurmurikonna yritti kosiskella jotain neiti-sammakkoa

JÄTTILÄISKOTILO

Tuleva sammakko kurkisteli

Ihan yhtä vaikuttava Ljubljanan kasvitieteellinen ei ollut kuin Padovan, mutta tosi kiva kuitenkin :> Sieltä suuntasimme city-pyörillä kämpän kautta vakkari-Gostilna Cadiin. Matkalla bongattiin ihana Peppi Pitkätossu -talo, jossa kaikki tuntu olevan vähän vinksin vonksin 

Oranssi heikunkeikun -talo,  efekti näkyi ehkä paremmin livenä :D

Cadissa otettiin just samat ruoat ku viimeksi (eli eriliaisa liharuokia+papupataa+paprikaa+kreikkalaista salaattia) kun haluttiin tilata Saanalle hyvää perinteistä Slovenialaista ruokaa. Mutta jälkkäriä ei viimeksi otettukkaan! :D

Pancake Cad, eli kaks lättyä jäätelöllä, kermavaahdolla,
suklaakastikkeelta ja sisältä löyty vielä pähkinää. Huh! 

Ruokailukokemuksen päätteeksi vyöryttiin naapurissa sijaitsevalle tutulle Issikkatallille viemään meidän kuivat koppuraleivät hepoille ^.^

<3

Sitten kurvasin postin kautta (Tuparikisan hemmottelupaketti on virallisesti lähtenyt matkaan!) kotiin pikapakkaamaan. Meillä on siis nyt "National holiday", eli slovenialaisten virallinen lomaviikko, ja päätimme suunnata Norpan kans viikoksi Kroatiaan. Noora kävi saattaan Saanan bussiasemalle (jossa oli kuulemma ehtinyt heipattaan samalla lennolla lähteneet Tampereen tytöt Mallun ja Jossun!) ja liittyi sitten seuraan. Oli ihan jäätävä ruokaperkkaus ennen ku lähettiin: Mallu, Jossu ja Laura olivat kaikki tuoneet omia eväitään meille + meillä oli muutenki hirveästi ruokaa kaapeissa, joten oli melkonen pakastus&säilöntä -operaatio ennen ku kiidettiin juna-asemalle tonnin painosten reppujen kanssa! ("Voiko jauhelihakeiton pakastaa?" "Voi!" "Hyvä, tää sopiiki just tässä kattilassa tänne...Voiko salaattia pakastaa?" "Ehkä ei." "Apua sitä on niin paljo!" "Otetaan iltapalaksi muovipussiin mukaan ja syödään matkalla?" "Joo!")

Junan piti lähteä 18.35, mutta...tadaa! Ei lähteny. 40min myöhemmin nousimme junan kyytiin. Matka kului rattoisasti korttia pelaten, neuloen ja lukien uusinta Oliviaa, jonka Saana meille toi. Oli myös hauska nähdä ihan uus osa Sloveniaa: paljon isoja kukkuloita, joiden lomassa pikkuruisia kyliä ja tehtaita.

Junamatkan ehdottomasti jännittävin osuus oli rajanylitys. Molempien maiden poliisit kävelivät peräkkäin vaunuihin ja kyselivät passit. MELEKEEN kävi ohrasesti ku Slovenialainen poliisi alkoi kyselemään meidän maassaoloilmoituksesta, jota ei olla tehty erinäisistä syistä (lähinnä siksi että meidän vuokranantaja ei halua tulla meidän kanssa sinne poliisiasemalle, syy tuntematon). No onneksi poliisia ei asia hirveästi kiinnostanut, kysyi vaan. Kroatian poliisilta saatiin hienot leimat passeihin! :)

Onneksi matkalla juna otti melko reippaasti aikataulua kiinni ja saavuttiin jo vähän yli yhdeksän Zagrebiin. Ilman karttaa olimme melkoisen avuttomia suunnistamaan omin päin hotellille, joten kysäisimme taksilta paljonko maksaisi kuljetus paikan päälle. Neljän euron sopuhinta oli kohtuullinen, joten hyppäsimme kyytiin. Taksissa: kuski: "What was the street number?" minä: "Thirty six" kuski: "What?" minä: "Thöörtti shiiix" Noora meinas kuolla nauruun takapenkille, mutta kuski ymmärsi! :D

Perillä kiersimme hotellirakennusta hyvin epäilevästi: alakerrassa oli joku bubi, josta ei kuitenkaan päässyt hotelliin, sekä mainokset samassa rakennuksessa sijaitsevasta kauneussalongista ja kuntosalista, jotka ei kuitenkaan kuuluneet hotelliin. Takaovesta pääsimme kuitenkin sisään ja toisesta kerroksesta löytyi hotellin ovi. Vastaanotto oli mieleenpainuva.

Hotellin respan pöydällä meitä ootti lappu ja avaimet.

No parempi ku ei mitään! Molemmat alettiin vaan nauraan, mutta pian nurkan takaa tyttö pyörähti tiskin taakse ja kertoi että oli jo lähdössä kotiin kun luuli että tulemme myöhemmin. Hän kysyäisi myös, voidaanko tehdä Check in -velvollisuudet aamulla kun häntä nukuttaa ja me sanoimme että no tottahan toki. Hetken asiaa pohdittua hän kuitenkin päätti tsekata meidät sisään jo nyt. Lisäksi hän mm. kertoi palaneesta teinirakkaudestaan suomalaisbändi HIMin laulajaa kohtaan. :D

Huone oli tosi kiva ja siisti, mutta saippuoita eikä hiustenpesuaineita ollu, eli huomenna pitää kaupasta hakee. Nyt nukkumaan että jaksetaan huomenna tututusta Zagrebiin täysillä! :)

Day 61 - Noora

LJUBLJANA TURISTIN SILMIN - PYÖRÄN SELÄSTÄ

Tänään aloitettiin taas aamu ruhtinaallisella aamupalalla (pistettiin kulissit kuntoon nyt kun on vieraita).











Koska Saana viipyy vieraanamme vain pitkän viikonlopun, suunnittelimme huolella pyöräreissun ympäri Ljubljanaa kaikkien tärkeimpien kohteiden näkemiseksi. Pyöräparkkien vieressä oli antiikkimarkkinat meneillään joten kiertelimme hetken ruosteisia pinssejä ja kelloja ihaillen.

 Katusoittajat kuuluivat tietysti Ljubljana -kierrokseen.

Saana kävi ihailemassa myös nykytaidetta museossa kun taas minä vahdin pyöriä ulkona :D

Sitten pyöräiltiinkin kiireellä jo kotiin sillä Johanna ja Mallu olivat suunnitelleet ja toteuttaneet meille lounaan.

Ruoat ja jälkkärit napattuani oli aika pienille päikkäreille jotta jatksetaan taas jatkaa kierrosta.

 

 

 

 

 

 

 

Kassu kääri minut muumioksi viltillä.

Tässä satoa iltapäiväkierrokselta: Lohikäärmeitä, rakkauslukkoja, Metelkovaa, fransiskaanikirkkoa, suomalaisia turisteja, vesisadetta ja sen pakoilua kahvilassa (jonne oli paennut myös bussillinen japanilaisia turisteja).

Minä pyörän selästä yritin kuvata lohikäärmesiltaa ja Ljubljanan linnaa mutta kamera oli humalassa..

Saana ja kissa kohtaavat Metelkovassa - eivät sulattaneet toistensa sydämiä.

Loppuillan suunnitelmissa oli kiivetä vielä linnakukkulalle ja sieltä vyöryä kahvilaan kakulle. Satoi kuitenkin roimasti vettä joten päätettiin jättää linna välistä ja mennä pelkästään kakulle. Kyllähän sitä myöhemmin ehtii urheilemaan :)

Day 60 - Laura

Mikä päivä! Aamulla heräsin kosteiden Resljevan läksiäispartien jälkeen vähän toppuraisena. Vähän. Kuuma suihku ammeessa makoillen, ikkunat auki hellepäivän aamuun voiteli sieluani. Ehdin torkahtaa vielä hetken ennen kuin oli pakko alkaa hommiin. Heräsin mitä suloisimpiin puuhailuääniin keittiössä. Kämppikset ja muutama yökyläläinen siellä kahvin keitossa ja pannukakkujen paistossa. Minut istutettiin alas ja oikein käteen asti tarjoiltiin teetä ja jäätelöä. Viimeinen aamu Resljevalla oli se kaunein ja tunnelmallisin.

Sinne jäi armas huone ja pieni pala sydäntäni. Tai ei sittenkään - muurahaispirulaiset!

Kassu otti vastaan laukkuni ja ruokakassin = muuttokuormani ja ehdin vielä Nooran ja Saanankin hyvästellä. Ehdin bussiin, huh! Zagreb oli oikein neuvostoliittolainen paikka, kaunein keskusta jäi kyllä johonkin muualle.

Unkarin rajalla alkoivatkin hankaluudet. Istuttiin bussissa ilman ilmastointia tuntinen ihmettelemässä intialaisperheen kohtaloa. Tässä niitä jututetaan tiukasti. Kyllä minuakin poliisina epäilyttäisi jos tulisi ilmiselvä intialaisperhe turvapaikkaa anomaan, he ovatkin mukamas serbiasta ja menossa Budapestin kautta Sofiaan. Lopulta jatkettiin.

Samalla tutustuin turkkilaisiin Hasel -tyttösiin. Heillä siis sama nimi. Tässä he selaavat ihmeissään hienoa suomalaista passiani, jota siis yllä näkyvä rajavartijahemmo ei suostunut mukaansa ottamaan: "Nice Finnish girl here, good day!"

Iltapäiväbussi Unkariin muuttui viivästyneiden rajavartiomeininkien vuoksi yöbussiksi. Tässä Unkarin lauantaiyö jossain kahdensadan kilometrin päässä Budapestistä.

Iltapalaa.

Viimein Budapestissa! Mikä helpotus. Oltiin juuri sopivasti ajoissa, että ehdittiin illan viimeisillä metroilla keskustaan. Eetu ritarillisesti haki minut, otti reppuni ja vetäisi taskusta pizzapalasen. Ajelimme Budapestin vanhimmalla metrolinjalla keskustaan (1896 ensimmäinen toimintavuosi, maailman toiseksi vanhin, Lontoosta löydättä vanhimman!).

Yritimme majoittua portugalilaisherrasmiesten luokse. He olivat kuitenkin ehtineet jo poistua muuanne bilettämään. Lähdimme etsimään avaimen kämppään omaavia henkilöitä sitten lauantaisesta, vilkkaasta Pestin yöstä. Löydettiin. Juotiin iltamehut. Kamala kun nämä baskit ja portugalilaiset on herrasmiehiä! Kunnon poskisuudelmat moiskautettiin, yksi vasemmalle ja yksi oikealle puolihalaten. Ähersin siinä reppujen ja laukkujen kanssa ja huomasin, että pojat seisovat odottaen minua. Huvittuneena observoin, että hekin istuivat vasta minun istuutuessani.
Kotimatkalta löydettiin aika pieni ravintola 60-lukulaisen volkkarin perästä.

Ylemmässä kuvassa Eneko hoitaa iltamusiikit ja alemmassa Paulinho on juuri tarjoillut iltapalan, vesilasin ja paahtoleivän margariinilla. Koska pariskuntana vierailemme, saimme oman makuuhuoneen ja Eneko ritarillisesti jäi olohuoneen levitettävälle sohvalle. Jos loput portugalilaiset hyökkäävät kesken yötä kotiinsa, käydään uusi neuvottelu petipaikoista. Paulinho kuitenkin ennusti, että iltamehujen ja pesuaineiden vaikutuksesta juhlat jatkunevat seuraavaan aamupäivään asti.
Täten hyvää yötä ja perästä kuuluu!