Toisiksiviimenen blogikirjotus!!
Ollaan ralliteltu viimepäivinä porukoiden kanssa ympäri Sloveniaa, joten muutama kuva mun bloggausten välisiltä päiviltä:
Postojnan linna (huomatkaa vas. turnajaiskenttä ja oik. äidin laukussa muumiheijastin)
Linnaa sisäpuolelta (prinsessan huone)
Linnaa sisäpuolelta (ritarien sali)
Bled-järvellä sain äitin ja isän suositeltua kellkkaradalle! :D Oli hauskaaa!
Bled kelkkaradan yläpäästä
Äiti päiväuinnilla Piranin rannikolla
Vintgarin kanjoni
Vintgarin kanjoni
Sitten varsinaiseen blogipäivään. Tänään oli aika tutustua paikalliseen kotikaupunkiini! Aamupalan ja pikaisen kauppareissun jälkeen suunnattiin pyöräileen ympäri Ljubljanaa. (Sain tehtyä porukoille tunnukset kaupunkipyöriin, jee! :) Käytiin mm. omaelämänkerrallinen pyöräkierros Ljubljanassa, johon kuului Poljanskan kämppä, Ljubljanan yliopistollisen sairaalan Naisten yksikkö ja Pediatrinen yksikkö, aamuiset linja-autopysäkit jne. Lopulta löysin myös kevyen hakemisen jälkeen Metelkovan (=taiteilijoiden vapaa alue kaupungissa, vähän vastaava kuin esim. Kristiinankaupunki). Musta aina kuvien arvoinen paikka :D
Innokkaat kaupunkipyöräilijät
Vielä keskeneräinen seinä
Rauhoittava seinäteos
Pyöräilytauolla käytiin muhkeilla jätskeillä Cacaossa. Koko päivän ilma oli aika viileä ja tuulinen, auringon paistaessa tosin hetkessä olo oli kuin grillissä. Valitettavasti aurinkohetket oli kuitenkin aika harvassa :(
Soiteltiin Norpalle ja sovittiin että hetken kuluttua mennään grillaileen kotiin. Päätettiin kuitenkin käydä vielä Tivoli-puistossa ajelemassa ja törmäsimme juoksutapahtuman päätösbileisiin. Olihan taas kunnon humppameiningit ja saatettiin käydä äidin kans myös vähän jammaileen.
Lähdettyämme jatkamaan matkaa joku pikkupoika onnistui heittämään mua kivellä päähän, illallakin näkyi vielä punanen kohta keskellä ottaa hiusrajassa, voih... Päätettiin kääntää kokka kohti kotia ennen ku alkavat tosissaan kivittää. Päivän ruokalistalla oli grilliruokia, namnam!
Paikallista makkaraa (positiivinen yllätys, oli tosi lihaisaa ja hyvää! :) lisukkeiden kanssa
Minna ja Noora olivat hullaantuneet kasvistorilla ja tulivat vasta meidän jo aloitellessa syöntiä. Oli sovittu että kokkaillaan molemmat omat pöperöt niin tytöt saivat duunailla kasvisruokaa kaikessa rauhassa :)
Jälkkäriksi söin torilta ostettuja kirsikoita! Naaaaam :P ...no paidallehan ne lopulta pääty ja jälkinäytös oli arvattavissa...
Puhasta tuli!
Reippailijahemulit halus lähteä vielä iltakävelylle, joten suunnattiin mun vakkari-lenkkireitille joen varteen ja siirtolapuutarhojen katveeseen. Harmi ettei siirtiksistä tullu otettua yhtään kuvaa :(
Äitiltä ja isältä terkut vielä blogin lukijoille! ^^ Jokiristeily jäi vielä seuraavaan visiittiin.
Viimesiä iltoja viedään näissä maisemissa (tälle kertaa) <3
Illan päätteeksi käytiin vielä katteleen kaupungissa auringonlaskua.
Syötiin vielä kämpillä Nooran ja Minnan tekemät kirsikkakookosvalkosuklaajälkkärit ja äiti maisto lisäksi ekaa kertaa sushia.
Äiti: "Eihän tämä wasabi nyt niin tulista ollu, on sitä ihmeempääki syöty *levittää reilun kerroksen vihreää tahnaa sushirullan päälle*"
Minä vieressä ihan että "O.o Mitäää...?!" Go mama! :D
Nyt tulee hieman takautuvasti tarinaa sillä on ollut kaiken näköistä aktiviteettia nyt kun on vieraita kylässä. Oikein toiminnan täyteinen viikko! Keskiviikkona lähdettiin M&M&N porukalla rannikolle ja päätettiin jättää auto Portorozin alueelle josta jatkoimme sitten matkaa jalan. Portoroz oli nätti ranta-alue ja sääkin vielä suosi meitä :) Suunnitelmissa oli käppästä Rozista Piranin puolelle mutta varmistaaksemme riittävän energian päätimme tankata heti matkan alussa jätskiä CACAOSTA (ilmeisesti pääpiste onkin rannikolla eikä Ljubissa). Rannikon Cacaossa oli isompi jäätelövalikoima kuin Ljubissa ja penkit oli rannalla mikä kruunasi kaiken. Otin tällä kertaa melonia ja jogurttia. Tankkauksen jälkeen olimme valmiita viralliseen matkaan. Piranin rajamailla pysähdyimme rantakadun varteen ihastelemaan maisemaa ja lisäämään aurinkorasvaa. Löysimme rantaravintolan ja tilasimme meren herkkuja: simpukoita, silakoita ja rapuja. Täysin vatsoin lähdimme ruskettamaan toista kylkeä eli paluumatkalle. Ennen autolle menoa kävimme vielä varmuuden vuoksi Cacaossa toisilla jätskeillä ettei jää harmittamaan kokeilemattomat jätskimaut.
Kuva: Minna
Kuva: Minna
Kuva: Minna
Kuva: Minna
Eilinen oli sitten varattu Ljubljanalle ja shoppailulle. Käytiin Metelkovassa ja Trubarjevalla sekä suklaakaupassa tuliaisostoksilla. Keskellä BTCn shoppailualuetta hyppäsimme bussista ja samantien alkoi satamaan kaatamalla. Koska sade ei näyttänyt loppuvan teimme suunnitelman: otetaan liiat takit ja paidat pois että voidaan sitten kauppaan päästyämme laittaa kuivat vaatteet päälle. Matti uhrautui ja antoi sandaalinsa Minnalle joka ei tohtinut pilata mokkasiinejaan. Sitten vain täysillä juoksemaan läpi rapakoiden! Torstai muistetaan päivänä jolloin jokainen reissulainen sai uudet kengät :)
Kuva: Minna
Sitten päästäänkin tähän päivään.. Matilla oli viimeinen päivä Ljubljanassa. Päätimme ottaa vähän rennommin ja kirjata vain muutaman kohteen listalle. Ennen kaupunkiin lähtöä Minna ohjasi minua muutamissa joogaliikkeissä, yllätin hänet (olemattomalla) venyvyydelläni. Yritin puolustautua aamukankeuteen vetoamalla..
Aloitimme nähtävyydet siis Ljubljanan linnasta. Saimme sieltä matkaan hienot nimikoidut kirjanmerkit. Tulimme kukkulalta alas siksaktietä joka päätyi tunnelin viereiselle aukiolle. Seuraavaan nähtävyyteen oli kymmenen minuutin odotus joten nautiskelimme säästä suihkulähteen reunalla. Tässä videomateriaalia Showsta!
Kuva: Minna
Kuva: Minna
On taas perjantai ja torille kokoontuneet miniravintolat tarjoavat herkkujaan halpaan hintaa. Tarjolla on aasialaista ruokaa, perinne ruokaa, viiniä ja smoothieta sekä kakkuja. Jokaiselle jotakin :) Otimme Matin kanssa Slovenialaista kun taas Minna haki itselleen Vietnamilaista. Minä ähkyynnyin rasvaisesta makkarasta riittävästi mutta Matti siitä vain innostui ja haki "pääruuaksi" falafeleja sekä paellaa. Jälkkäriksi haettiin vielä teetä sekä vadelmasuklaakakkua ja nutellalettua. Mitä ruokajuhlaa! Tätä tulee takuulla ikävä Suomessa. Ehkä perustan Välivainiolle oman ruokatorin, vaikka siihen k-supermarketin kulmalle..
Viiden maissa lähdettiin bussiasemalle Mattia saattelemaan, Minna jää vielä lomailemaan maanantaihin saakka.
Huomiselle luvattiin hyvää säätä joten suunnitelmissa olisi piknik joenrannassa, tai ehkä jopa kuntoilua. Ainut mikä on varmaa on se että huomena rillataan parsaa!
Nyt joudutaan bloggailemaan puhelimella koska hostellin koneen käyttö olisi maksanut kokonaista kuusi rahaa eli melkein viisi euroa tunnilta! Asettelu voi pihiydestäni johtuen näyttää siis vähän kummalta...
Mutta hyvää päivää Sveitsistä, Baselista. Alla hostellini sisäänkäynti. Erikseen maksettavaa kallista aamiaista ja koneen käyttöä lukuunottamatta hostelli on parhain ja hienoin näkemäni. Sveitsiläiset kyllä osaavat.
Koko päiväni oli hidas, raukea ja uninen. Yksin matkatessa se on ok, jopa ihanaa, koska ei ole muuta matkaseuruetta huolehtimassa tai hoputtamassa.
Lopulta ryhdistäydyin. Malesialaiset jätkät jättivät ylijäämänuudelinsa muiden syötäväksi. Olinpa taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Ruokaraha menekki on lähes nollattu ja se on iso juttu. Esim. lähi-Coopista puoli litraa luonnonjogurttia ja yksi mango maksoi lähes viisi euroa...
Latasin puhelimeeni skypen. Kylläpä tuli ikävä Tampereen jengiäni. Suunniteltiin juhannusta ja ikävöitiin.
Lähdin lopulta kaupungille - vain huomatakseni että olin liikkeellä siesta-aikaan. Siis mitä?! Sveitsiläisillä siesta! Maa kyllä todella on omanlaisensa, mutta että tämäkin vielä!
Ja tämä ruusutarhafetissi... Jokaisella, jolla vähänkin on puutarhan tynkää, on aina vaan hulluna todella taitavasti doupattuja ruusuja. Paras oli se, kun ei ollut tilaa puutarhalle niin ikkunassa oli ruusutarroja!
Tykkään myös sveitsiläisten omintakeisesta asenteesta sen suhteen, että tehdään, mitä halutaan ja kaikki muut on okei sen kanssa.
Taas ihana puutarha, mutta vain yksi ruusupensas! Tuolta kulman takaa tuli pappa ihmettelemään kuvaamistani. Yritin hälle änkyttää, että puutarhanne on hyvin hoidettu (hehhe, kuka muistaa vanhan vitsin?) ja papparainen vastasi täydellisellä englannilla että kiitoksia vain ja mukavaa päivän jatkoa. Ai niin, kaikki ovat niin hyvin koulutettuja täällä..
Koska väsytti niin lähdin hostellille päikkäreille. Tapasin brittipojan, joka on lääkisopiskelija, tai heidän termistöllään jo junior doctor. Hänkin oli kuitti kaikesta matkustamisesta joten läksittiin dormiin päikkäreille. Siitä lähdin etsimään pientä museota House of electronic artsia. Se löytyi lopulta teollisuusalueen perimmäisestä nurkasta juuri kun olin luovuttamaisillani. Tässä Oslostrasse komeimmillaan. Ihan vieressä olisi ollut Helsinkistrasse, mutta alueen vähäisen houkuttavuuden ja koska ei minulla nyt niin koti-ikävä ole niin olkoon.
Alueella ei liikkunut ketään. Avasin oikean oven ja olin hallissa yksinäni. Katselin näyttelyä jonkun minuutin ja lopulta joku tuli jostain takahuoneesta katsomaan, että kappas vierailijaa. Katsominen ei maksanut mitään, mikä säästi taas hurjasti. Keskustan isot museot ottavat opiskelijaltakin 8-12 rahaa (frangia mutta minusta tuo raha on paljon hauskempi, se jäi ekalta aamulta korvamadoksi kun en sattunut muistamaan, mitä valuutta on käytössä. Ensimmäisen hurjan yöjunaseikkailun jälkeen olisi ollut oikein autenttinen tilanne kuuluisalle sanonnalle: "Mikä maa, mikä valuutta?") ja 8-12 rahaa tarkoittaa siis 6-10 euroa.
Vähän piti silmiä räpytellä.
Vastaus oli valokuvaajan ateljee.
Tänään oli ilmeisesti myös roska-autopäivä. Kadunvarret olivat täynänsä roskapusseja ja mitä kummallisempaa pois heitettävää isompaa tavaraa. Viimeinen yö Baselissa, ihanaa, varhain nukkumaan! Älkää naurako. Tapasin näyttelystä tullessani sen brittilääkärin ja hön kertoi nukkuneensa vielä toisetkin päikkärit. Siihen minä, että mitä vielä, itse aion olla yöunten mailla ainakin puoli yhdeksältä. Muidenkin väsyneiden matkamiesten vertaistuki piristää. Öitä!
Puoli yhdeksän aikaan avasin silmät ja selasin viestejä puhelimesta. Äidiltä oli tullut 6.55 viesti että olivat isän kanssa koneessa istumassa ja että lento laskeutuisi Ljubljanaan 9.50. 9.50?? Aiemmin oltiin puhuttu yhdestätoista! Ei muuta kuin pikaisesti aamupalalle ja vaatteet päälle. Muut Vrtna ulican tämän hetken asukit suuntasivat kohti Pirania aamupalan jälkeen, joten jäin itsekseni haahuilemaan kämppämme lähimaastoon jotta voisin opastaa Shuttle-bussilla saapuvat matkalaiset perille.
Yhdentoista maissa soitin isälle että missä päin olette, miltä siinä näyttää. Isä kertoi että jonkunnäköinen oja tässä menee vieressä ja liikennevaloja. Hämmentyneenä pyörähdin ympäri, sillä kuvaus kuulosti ihan Ljubljanan keskustalta -ja selkäni takana Shuttlebussin etupenkillä porukat jo keikkuivatkin! Viittilöin kuskin pysähtymään Vrtna ulican risteykseen ja matkaajat kömpivät ulos. Olipa ihana nähdä välillä tuttuja kasvoja Ljubljanassa! Lämpimien tervetulohalausten jälkeen jätimme laukut kämpille ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa kiertäen samalla Ljubljanan ydinkeskustan, päätyen lopulta Aromaan, jossa vasta tajusin kaivaa kameran esille.
Uusimmat reissaajat Saarelasta
Isän nakkipizza
Mun herkkukanasalaatti
Otettiin äidin kanssa samanlaiset annokset (paitsi että opiskelija-annokseen ei kuulunu omenat eikä porkkanaraasteet). Hyvää oli ja nälkä lähti! Myös isän nakkipizza maistui. Ruoan jälkeen vaihdoimme vähän vaatetta ja lähdimme valloittamaan linnakukkulaa.
Vaikka luulin tuntevani jo linnan muurit aika hyvin, vasta tänään ekan kerran huomasin että myös linnan torniin (ei pelkästään muurille) pääsee katsomaan ja näkee 360' Ljubljanan ja siellä on myös museo Ljubljanan vaiherikkaasta historiasta! Valitettavasti sää oli vähän sateinen ja pilvinen, joten lumihuippuiset vuoret eivät päässeet edustamaan.
Minä: "Kato täältä näkkee tuon ja tuon ja tuolla me asuttiin sillon ennen..." Äiti: "Niin, sinä se tästä jotaki ymmärrätki ku tiiät paikat, minä kattelen niinku lehemä uutta veräjää."
Vrtna ulica lintuperspektiivistä
N niinku North linnantornin kompassin mukaan
Historiainfoa
Linnan kirkko
Häikii
Olimme jo lähdössä jatkamaan linnalta matkaa kun alkoi (taas!) sataa, joten peruutimme takaisin linnaan ja päädyimme katsomaan 20 minuutin animaatioelokuvaa Ljubljanan historiasta. Elokuva oli mielenkiintoinen, mutta ulkoilmamyrkytyksestä ja jetlagista kärsivillä matkailijoilla (kuin myös allekirjoittaneellakin) meinasi vähän silmät lupsua :D Kaupan kautta lähdimme käppäilemään takaisin kämpille. Ikävästi sadekuuro kuitenkin katkaisi jälleen matkamme ja päädyimme jäätelölle nomnom <3
Kämpille päästyä päivä oli jo vierähtänyt iltaan ja pienen murkinoinnin jälkeen (tiesin että äiti syö kuitenki hyvällä halulla ne makaroonilaatikon jämät ja isä aamuset kaurapuurot! Se kuitenki yllätti ne halus syödä ne kylmänä, hurr. Noorakaan ei enää ihmettele mistä oon periny ruokahaluni. :D)
Loppuilta meni seuraavaa reissupäivää suunnitellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Lisäksi äiti vietti laatuaikaa meidän hierontatuolissa.
"Tämähän on niinku se Eeden ku minulla on tämä omena tässä!"
Lopulta myös rannikkomatkaajat saapuivat kotiin ja johan meillä oli Vrtna Ulicalla väkeä! Nyt koko kommuuni nukkumaan ja hyvää yötä! :)
