Day 42 - Laura

Täällä alkoi aamu aurinkoisissa ja kukikkaissa tunnelmissa.
Hyvä niin, koska sairaalalla oli kamalin (lue: tylsin) päivä ikinä. Renata rupesi jo hermostumaan, kun haahuilin edestakaisin työtä etsivän näköisenä. Tosin vasta kello 13 hän suvaitsi tarttua tekemättömyyteeni ja lähti kanssani kiertämään osastoa. Meneillään oli kolme hitaan hidasta (joita varmasti ruvettiin vauhdittamaan oksitosiinilla...) avautumista, yksi aneemisen äidin sektioon valmistaminen, sekin sangen hitaasti, koska joku (takuulla Renata itse) oli unohtanut ajoissa tilata veripankista verta. Olin jo instrumenttikätilön kanssa ehtinyt purkaa kaiken mahdollisen, joten sain luvan lähteä kokonaista kolmekymmentäviisi minuuttia aiemmin kotiin.

Kotona oli kesäpäivä. Muurahaiset ja hämähäkit vaelsivat auringonkilossa. Keittiön parvekkeen ovi oli koko iltapäivän auki ja sisään kaikuivat viereisen koulun pihan leikin äänet sekä kuusi-vuotiaan yläkerran naapuri Milan touhuilut. Minä tiskasin, Nina kokkasi, Anze tupakoi ja Miha lauloi minulle säveltämäänsä rallatusta: "Laura, it's okay, to masturbate!" Vain Pika-parka oli vielä töissään pankissa.

Lähdin myöhäiselle iltapäiväkävelylle itään päin kameroineni.

Huomaa kukkiva sireeni. Niin mihin aikaan nämä meillä Lapissa puhkeavat loistoonsa? Juhannuksen jälkeen vai heinäkuussa?

Puutarhakateus.

Kuka tunnistaa? Puutarhakateus II.

Slovenian ja varsinkin Ljubljanan autokanta on verraten uusi, jopa moderni. Kyllä ilahduttavat moiset kopperot, kun niitä harvoin vastaan tulee!

Kotikatu. Asun ensimmäisessä talossa vasemmalla. Vietämme kohta jo läksiäisiä ja toukokuuksi pitää keksiä suunnitelma kakkonen, kyllä tuppaa harmittamaan.

Kuulin, että siellä Suomen suunnalla oli viime viikolla satanut lunta? Onko kylmä? :-----) Ei meillä vainen!