Day 47 - Katriina

Tänään oli valehtelematta yksi tähänastisen elämäni hienoimmista päivistä. Olimme (lähinnä minä olin :D) suunnitelleet visiittiä Lipica-kylään jo Suomesta asti ja Postojnan luolasto on vain n.35km päässä sieltä, joten päätimme käydä myös tässä Euroopan suosituimmassa tippukiviluolassa.

Siispä suuntasimme Nooran kanssa kymmeneksi aamulla autonvuokrausliikkeeseen, josta olimme varanneet auton jo alkuviikosta...mutta TADAA! Saavuttuamme paikalle, he kertoivat ettei heillä ole tällaista varausta (vaikka Noora oli saanut varmistussähköpostinkin asiasta!). Siispä kirjoitimme uudet vuokrasopparit, onneksi autoja oli vielä jäljellä! Saimme kuitenkin tulla reissupäivän toimeen ilman navigaattoria tai wifiä (kyllä, täällä voi auton mukana vuokrata netin autoon), sillä ne olivat jo loppuneet. Mutta ei hätää, onneksi puhelimessa toimii kartat ja paikannus myös ilman nettiä! Lisäksi täällä tiet ja suurimmat nähtävyydet on hyvin merkattu kyltteihin.

Ensimmäisenä suuntasimme Postojnan luolastoon, jota oli n siis yhteensä yli 20km. Yleisölle siitä on avoinna vain neljäsosa, mutta voin vakuuttaa että siinäkin oli näkemistä!

Onneksi Nooraa ei päästetty meidän oikeen junan kuljettajaksi kun ne jo leikkiversiostakin säikähti niin paljon että soittivat ambulanssin paikalle...

Saavuttuamme paikan päälle ostimme liput Cave Animals -taloon ja luolastoon. Cave Animals paljastui melkoiseksi kirppusirkukseksi, sillä suurin osa nähtävyyksistä oli kahden millin mittaisia, läpinäkyviä kuoriaisia (ja suurinta osaa ei löydetty akvaarioista ollenkaan:D) Lisäksi nähtiin myös n. 20cm pitkä ihmiskala, joka elää yleensä n. 100 vuotiaaksi ja syö tyypillisesti parin kuukauden välein...ihme kaveri!

Ihmiskala (Lauran kuva)

Harvinainen luolastoissa elävä Noorakala (Lauran kuva)

Jo Cave Animals -talossa nähtiin esimakua tulevista tippukivistä, mutta kyllä meinas leuka silti tipahtaa luolan pohjalle kun pieni (mutta jäätävän pitkä!) juna vei meidät ahtaiden käytävien läpi majesteettisiin luolastoihin, joissa satojentuhansien vuosien ajan pienet vesipurot olivat saaneet muovata kivistä upeita taideteoksia. Veitsenterävät kivilohkareet oli valaistu hienon dramaattisesti. Valitettavasti mun kameran tehot ei riittäny näihin olosuhteisiin joten tyydyin lähinnä videoimaan, mutta onneksi Lauran järkkäri pelasti että saatiin vähän luolafiilistä kuvinakin.

Sisäänkäynnistä tuli lähinnä mieleen joku aikaportti tai ovi Narniaan

Mutta melkonen Narnia se olikin! Mielikuvitus lähti todella laukkaamaan luolaston satumaisen ikiaikaisessa tunnelmassa: minä odotin näkeväni jossakin jääkuningattaren valtaistuimineen tai Taru Sormusten Herrasta -elokuvan kääpiöitä ja Klonkun, Noora taas näki valtavia jäätelöitä joka puolella.

(Lauran kuva)

(Lauran kuva)

(Lauran kuva)

Näyttää valtavalta steariinikynttilältä, eikö teistäkin??

Nooran vaniljajätski 235 pallolla

3,5km mentiin siis sillä pikkujunalla, loppumatka 1,5km käveltiin englanninkielisen oppaan kanssa, joka kertoi mm. erilaisista kivilajeista ja mistä niiden eri värit johtuu (syy on eri mineraalipitoisuuksissa, esim. valkoset on suurimmaksi osaksi kalkkia, punaset rautaa jne :) Alla olevassa videossa voitte ihailla (jahka erotatte) verhokiviä.

Lisää fiilistä toi myös yhtäkkinen valojen sammuminen. Oltiin siis keskellä tuota luolastoa kun yhtäkkiä koko paikka meni aivan pimeäksi. Se oli täynä turisteja ja suurin osa alko kiljumaan ihan hirveästi ja meni paniikkiin. Mää tarrauduin kaiteeseen kiinni etten tipahtais pois polulta, Noora tarras muhun ja Laura hiilautui myös lähemmäksi. Valot palasivat kuitenkin jo parin sekunnin jälkeen ja täytyy kyllä sanoa että tämä tehokeino (me oletetaan edelleen että se oli suunniteltu) kyllä toimi ainakin muhun! Koko lysti (Cave Animals + luolakierros) maksoi opiskelijahintaan n.24€.

Koska päivä oli minun aikatauluttamani, ohjelmaa oli yllin kyllin ^^'
1,5 tunnin kaivoskierroksen jälkeen kello oli kaksi ja kolmelta oli tarkoitus olla Lipicassa katsomassa kouluratsastusesitystä. Tämän vuoksi ruokapaikan metsästäminen sai jäädä ja hakaisimme Hoferista (paikallinen marketti) eväsleipätarvikkeet autoon ja jatkoimme matkaa kohti Lipica-kylää.

Noora rakentamassa lounasta takapenkillä

Olimme niin tyytyväisiä eväistä että meinattiin onnellisesti ajaa ohi koko Lipican risteyksen. Onneksi kuskimme Laura oli erinomaisen tarkkaavaisena ja sai meidät juuri pelastettua moottoritieltä oikeaan ramppiin! :)

Lipica on siis Lipizza-hevosten kotiseutu, jonka kuninkaallinen Habsburgin suku perusti vuonna 1508. Heidän tavoitteenaan oli luoda hienostunut vaunu- ja ratsastushevonen hovia varten, ja siinä he onnistuivat. Valkoinen Lipizza -hevonen on nykypäivänä hyvin käytetty kouluratsastuksessa ja valjakkohevosena.

Pääsimme tutustumaan Lipizza-hevosiin ensin klo 15:00 näytöksessä, jossa meille esiintyi ensin nuoria Lipizza-hevosia (olivat vielä harmaita, Lipizzat syntyy mustana ja muuttuu valkoisiksi 6-8 vuoden iässä), sitten vähän kokeneempia kavereita, lisäksi kärryvaljakko ja maasta käsin ohjattava ratsu, sekä lopuksi paikan huippuratsuja, jotka esittivät meille kouluratsastuksen hienoimpia liikkeitä, joista teille tässä muutama videomaistiaisina ^.^

Passage:

Piaffe:

Laukkapiruetti:

Näyttävä Capriole:

Minä ja Laura oltiin täpinöissään ja Noorakin melkeen, reppanaa vaan paleli meidän luolakierroksen jäljiltä! Näytöksen jälkeen lähdimme tunteroisen kestäneelle tilakierrokselle, jossa englanninkielinen oppaamme kertoi tilan historiasta, elämäntyylistä sekä tietysti hevosista ja niiden elämästä täällä.

Siitostammat tarhassa

Päästiin tekeen tuttavuutta ihanuuksien kanssa <3 Kaikesta huomas että niitä hoidetaan täällä tosi hyvin: jokainen oli tosi hyvässä kunnossa, ne oli tosi ystävällisiä ja uteliaita, tulivat heti seurustelemaan ku käveli karsinan eteen! :) (Lauran kuva)

"...niin oliko sulla sitä sokeria?" (saattoivat hurmata jopa Nooran! ^^) (Lauran kuva)

Lipicassa järjestetään myös sympaattisessa pikkukirkossa
erittäin kauniita kesähäitä <3 (*yskysk*) ;)

Kirkko sisäpuolelta

Vierailimme lisäksi Lipizza-museossa, jossa kerrottiin hevosrodun kehittymisestä ylipäätään, villihevosista ja tietysti lipzzioista.

Muinaishevosia

Nykyajan hevosen luuranko

Vanhempia teoksia hevosista

Päivän kruunasi ihana puolen tunnin kärryajelu Slovenialaisessa maalaismiljöössä. Ainoa vain että tuntui ihan uskomattomalta että oltas enää missään Sloveniassa, matka oli kuin sadusta! Päivällä ollut pilvinen sää hälveni, linnut lauloi ja me mentiin pieniä niittypolkuja pitkin kukkaiskedolla kahden lipizzan vetämissä vaunuissa. Mua harmittaa ihan suunnattomasti että kameran akku simahti ennen ku päästiin kauneimpiin maisemiin asti, mutta tästä pätkää romanttiselta kärrytieltä:

Juuri kun päästiin Lauran ja Nooran kans ihmettelemästä että tunnelma oli kuin sadusta, juttu meni jo ihan epätodellisen kauniiksi. Neljä metsäkaurista kulki viereisellä pellolla ja lähtivät sitten yksitellen loikkimaan suoraan meidän edestä poikki tien lehtipuiden siivilöidessä auringon valoa meidän valjakkohevosten lumivalkoiseen karvaan. Enää ei puuttunu ku mekot ja prinssit!

Minun maailmani kauneimpia hetkiä (Lauran kuva)

Oliko tämä todellista? (Lauran kuva)

Metsäkauriit (Lauran kuva)

Oli pakko päästä kuskin paikalle! (Lauran kuva)

Olihan meillä niin hienot hevoset kärryjen eessä että piti käydä eestäkin ottaan kuva :) Nämä olivat 6- ja 8-vuotiaat lipizzahevoset, joilla oli niin pitkät nimet etten muista edes alkua...

Ajelun loputtua meidän oli aika suunnata volkkarin nokka takaisin Ljubljanaan. Ainoa asia mikä reissussa jäi kaihertamaan oli se, etten ollut varannut paikasta ratsastustuntia, mutta jotainhan sitä pitää jättää seuraavallekin kerralle! ;) Sitä paitsi jo nyt reissulle tuli jonkun verran hintaa, kärryajelu oli meiltä neljältä yhteensä 20€ puoli tuntia, lisäksi jokainen maksettiin kouluratsastusnäytöksestä ja tilakierroksesta 14€.

Kun me suomalaiset ollaan niin TARKKOJA. :D

Paluumatkan jännitysmomentiksi osoittautui bensa. Meille oli vuokrafirmasta sanottu poikkeuksellisesti että tankki täytyy palauttaa niin tyhjänä kuin suinkin mahdollista, ja mehän teimme työtä käskettyä! Tankki oli n. puolillaan sen saadessamme, ja vain haju oli jäljellä kun kaarsimme illan hämärtyessä firman pihalle.











Illan päälle käytiin Nooran kans vielä syömässä päivän ainut lämmin ateria tunnelmallisessa pizzeria Foculuksessa. Valitettavasti opiskelija-alennus oli just ehtiny loppua kahdeksalta (oltiin pari minuuttia myöhässä), joten söimme sitten normihinnalla, mutta hyvää oli! :)

Pizzeria Foculus  

Kinkku-ananas-rukola (rukola on mun uus lemppari vähän joka paikassa!

Oli kyllä niin hyvä päivä että kyllä nyt kelpaa mennä nukkumaan ja huomenna alottaa uus harjottelu kotihoidon puolella! :)