Day 34 - Noora

Tänään oli ensimmäinen päivä synnärillä. Mielenkiintoista asiaa mutta harmitti vain se ilmapiiri. Oli vähän semmonen fiilis että sielä on vaan kaikkien harmina ku pitää perehdyttää ja vieläpä puhua englantia. Minäki kun olen kaiken aikaa kyselemässä jotain.. 

Hiljanen maanantai-iltapäivä kyllä sitten sai sutinaa, kun yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylihoitaja Mateja (?) tuli jututtamaan. Juteltiin siinä arkisia, Suomen ja Slovenian terveydenhuollon yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista, vaihdosta ja syksyllä jatkuvista opinnoista taas Oulussa. Puskista tuli tämä Matejan ensituntumalta järkky, mutta toisaalta villi ehdotus. Se tarjosi mulle ja Kassulle jonkinlaista EU:n nuorisotyöllisyysohjelmaa kesän ajaksi. Systeemi olisi sellainen, että voitaisiin toukokuun lopussa jatkaa täällä naistensairaalassa osastoilla, mutta saataisiin ihan palkkaa (ei tietenkään kovin hyvää Suomen sh-sijaisuuksiin verrattuna) ja ehkä halvat huoneet facultyn dormitoryista. Voisin itse tehdä synnyttämättömien osastoilla töitä, Kassu varmaan synnyttäneiden, kun se on siellä nyt. Tästä kuultuaan Laura menee tapaamaan Matejaa heti huomenna, että josko siihen työllistämisohjelmaan voidaan ottaa kolmaskin. Toisaalta ollaan vielä aika epävarmoja tästä. Suomessa olisi meillä työpaikat odottamassa, mutta Lauralla ei vielä. Asunnot ja kaikki pitäis järjestää ja verojutut on varmaan aika kamalia. Mutta mikä mahdollisuus! Onneksi saadaan miettiä vielä muutama päivä viikon loppuun asti. Perjantaina pitää käydä Matejan luona kirjoittelemassa papereita, jos päätetään pyrkiä ohjelmaan. Perästä kuuluu! 

Ei osattu päättää menua tälle päivälle niin päätettiin lähteä alakerran ravintolan terassipöytiin Bosnialaiselle pöperölle. Kyllä sillä mahat taas täyttyi mutta koska leipä ja liha tirisi öljyä ja ne vielä höystettiin voilla ja sipulilla, oli kaikilla hieman tuhti (huono omatunto) olo. Siitäpä syystä kierrettiin ruokaostoksille maisemareittiä linnakukkulan kautta. Ihasteltiin kaikki puun silmut ja kukat matkan varrelta ja käytiin ottamassa kuvat kaupungin yllä.

               





 Linnalla oli sellainen jännä laite mikä nieli 5 centtisiä ja muutti ne kovan veivauksen tuloksena Ljubljanan lohikäärmelanteiksi. Teetimme jokaiselle oman :)

Spariin päästyämme äiti innostui löytämästään suklaakakusta joka oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin kelpo. Koska olimme jo syöneet rasvaisen päivällisen piti kakun ostamiselle keksiä joku hyvä perustelu. "JUHLITAAN ISKÄN VALMISTUJAISIA!" Siinä oli aihetta kakkuun tarpeeksi ja lähdimme hyvillä mielin kotia iltakahveille (Kuplivat on vain lavastusta). Nyt on kakut syöty ja ilmapallot puhkottu.... (se jatkakoon ken tietää virren :D)