Day 51 - Laura

Reissua alkaa olla vähemmän jäljellä kuin takana. Paitsi no mulla onnekkaalla on vielä lomaa harkan jälkeenkin. Laskin itseasiassa, että kolme lomaa! Ensimmäinen on harkan jälkeen kymmenen päivän interraili yksin (reittiehdotuksia?), sitten pari viikkoa porukoiden kanssa Kroatiassa, Losinjin saarella ja sitten vielä juhannusviikko Suomessa - ja sitten WUHUU - KESÄTÖITÄ. Olen onnellisin tyttö. Pääsin sinne päihdeklinikalle, sanokoot soteopet mitä sanoo, minähän menen.
Aamu harkassa alkoi hieman tulisin tunnelmin. Suoraan sanottuna meidän headnurse on vähän turhan kipakka (+katolinen) tapaus ja hänen mielestään emme olisi pääsiäisen alla (paaston vuoksi..?) saaneet ottaa uutta laukkua baby-vaa'alle. Ohjaajani Alexandra on vähän vielä kipakampi tyyppi ja kuten näette oikealla, uusi laukku otettiin kuin otettiinkin käyttöön. Taustalla headnursen ärtyneet sääret. Slovenia on muutoin hieno ja upea, mutta täällä on tapahtumassa jonkinlainen murros sairaalakulttuurissa. Alaiset eivät suostu ihan jokaisen pomon kyykytettäviksi, mikä on hienoa. Mutta siitä seuraa sotku toimistoon.
Itse työpäivä oli huippu. Tein enemmän neljässä tunnissa kuin kahdessa viikossa psykiatrisella klinikalla.

Kävin laboratorion decoraatiosta näppäämässä kuvan.








Resljevalla kävi Easter bunny!

Kuvat: Noora Karjalainen
Joulukollaasisommittelu: Laura Seppälä

Meanwhile in Mexican restaurant... Oli kuulemma joutunu ruokaa oottamaan vähän.
















 

Kuva: Kassu Pylväs.

Manca kutsui meidät kotilähiöönsä. Olimme jotenkin kummasti onnistuneet ensin käsittämään, että hän kokkaa meille ruokaa ja oltiin jo kukkapuskan ja suklaakakun kanssa menossa kunnes hoksattiin, että mehän lähdetäänkin haikkaamaan.
Tässä istahdin bussin piippuhyllylle. Bussisekoilu Mancan luo oli hulluimpia kokemiani, mutta lopulta oltiin oikeassa osoitteessa.







Kyllä oli komeat maisemat! Ja hiki!

Läheltä huippua löytyi tällainen kellopahanen, jonka juurella piti toivoa ja sitten kello panna soimaan kolmasti. Itselläni kilahti sen neljännenkin kerran, että jokhan se kusi sitten.

Tässä on ihana karvainen lenkkiseuralaisemme Mat, eli Matti vaan. Hän on tosi raavas beagle. (Hellyydenkipeämpää koiraa en oo tavannu!!)







Ljubljana luoteesta.

Kassu näytti Mancan pojalle, Janille mallia siitä miten sitä tramppiskalla tosissaan hypätään.

Kuva: Manca Pajnic

Suomi-tiimi ja Matti. Ah!

Siis apua, huomenna lähdetään Italiaan. Arvanette, että en oo pakannu, valmistautunu mitenkään emmekä varsinkaan ole hommanneet sunnuntain vastaisen yön majoitusta. Arviolta koko Italia on täyteen ammuttu sakkia. Huoh. Emme raskineet ottaa vuokra-autoon navigaattoria. Virhe?
Noh, jos saatte huomenna illalla postausta niin olletikin ollaan tallessa.

Hyvää pääsiäistä!