Päivä alkoi superaamiaisella, mysliä ja mansikoita, greippiä ja Slovenia-lemppariani Aloe vera -juomaa puolikkaan sitruunan mehulla, oh.
Alkuviikosta oheiselle neilikkakimpulle tulee ikää neljä viikkoa. Ljubljanassa neilikatkin ovat aina vähän parempia siis.
Alla matkaseurueemme, värikäs Suomi-tiimimme uudella kokoonpanolla: taka-alalla tarkennettuna joukkueen Lappi-vahvistukset Vuokko ja Heikki.
Päivän sää oli suurenmoinen. Aurinko porotti suomalaisen makuun sopivan lämmittävästi, taisi olla juuri + 20 astetta. Taivas oli pilvetön ja niin huumaavan sininen. Hurmaava ja puhdas Adrianmeri liplatti sangen rauhallisesti, tyyni ilmanala ihmetytti vuoronperään jokaista.
Vaadimme saada terassia myöhäistä lounasta varten. Sitä saatiin mitä tilattiin, mutta myös tohottava, jopa önkämäinen auringonpaiste. Pahimmilta palovammoilta säästyttiin muunmuassa kuvan mukaisin suojautumiskeinoin. Aurinkovoiteet lekottelivat kotona työpöydän laatikossa, koska kenellekään tavalliselle suomalaiselle ei luulisi maaliskuussa tulevan mieleenkään huolehtia sellaista matkaan.
Ruoansulatuslenkiksi kiivettiin kirkkokukkulalle ja ihailemaan merta ja alle levittyvää kaupunkia.
Katriina Italian puoleisella kivimuurilla. Kaukana siintävä horisontti saattaa olla jo Italian puolta, mutta aivan varmoja emme ole.
Havaittiin lämpimän Välimeren sään sulattavan eräänkin Kemijärvellä majaa pitävän raavaan miehen sydämen. Romantiikkaa, touché!
OAMK:n soten Suomi-tiimi kiittää ja kuittaa!
Varsinkin tänä iltapäivänä muistin lämmöllä aikaansaapaa ja kärsivällistä kv-koordinaattoriamme Marita Metsävainiota, joka teki urotyön lähettäessään meidät tänne. Siis kiitos.
Kotimatka takaisin Ljubljanaan ja kaupungin meteliin alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti