Day 15 - Laura

Noora saattoi olla oikeassa sanoessaan, että arjen koittamisen alkamisen huomaa siitäkin, että tulitikusta pitää tehdä asiaa. Miepä tehen toukasta asiaa.
Aika äkäsesti tuli syljettyä suussa ollut annos lautaselle.
Ja tuosta eteenpäin pestyä salaatinlehdet. Mutta eikös jossakussa tutkimuksessa sanottu, että etananrasvasta saa oikein kallista ja hienoa ryppyvoidetta? Ei liene kuitenkaan toimivaa peroraalisesti nautittuna.



Aamutunnelmissa tänään. Klo 06:26:n bussi oli historiallisin vekotin, jonka olen nähnyt. Tämä olisi kelvannut oivaksi koulubussiksi penkkiensä puolesta (hahaha). Yöllä oli halla tullut. Tyynnyttävä maisema ennen aamuvuoron alkua tekee hyvää. Tätä niittyä voisin kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina tulla ihailemaan. Tosin iltapäivällä ennen kotimatkaa pohdin, että onkohan suljetun osaston ja kaupunginsuuntaisen välisellä nummella jokin tarkoitus, esim. karkulaisten observointi.

Ihana sairaalakisumme Berta alkaa jo sulattaa minut, vaikken minkäänlaisilla lihaisilla houkuttimilla ole häntä (vielä!) lahjonut. Tekstiilisihteerikköjen äkättyä kuvauspuuhani alkoivat he oikein avuliaasti ja nauraen houkutella Bertaa pysymään aloillaan. Yritin selvittää, että käsittääkseni tällaista hiirenpyyntikäytäntöä ei Suomessa sulatettaisi, mutta sain yksioikoisen vastauksen: "Berta has mouse and fun, we has fun and no mouse!"

Olen päiviä, päiviä odotellut, että sää selkenisi niin, että saan Alpit talletettua. Eilen oli viimein otollinen hetki. Hotkaistuani kasvispihvit (turhan äkäiset liiasta sipulista ja kaalesta..) ja mahdollisesti yhden etanan, kipaisin linnakukkulalle. Sinne kulkee monia polkuja eri puolilta kaupunkia, mutta päätin etsiä lyhimmän, eli jyrkimmän, jotta ehdin ajoissa Nooran ja Kassun residenssiin illastamaan. Toisin sanoen syömään jälkiruokaa, koska kana ei kelvannut. Yllätyin reisilihasteni rautaisuudesta. Nousu oli suht' jyrkkä, muttei lainkaan niin koetteleva kuin vihoviimeisessä Aawastokissa 2009.

 Löysin uusia, ihania katuja, joiden olemassaoloa en arvannutkaan. Kotikaupunkini suurentui kertaheitolla!

Sykähdyttävät pikkukujat... Nämä ovat varmaan niitä, joissa pimeän tultua tapetaan ihmisiä, ainakin romaanien ja elokuvien mukaan. 

 Loistelias yliopiston päärakennus kovin vaatimattomassa yövalaistuksessa Pietarin kaimoihinsa verraten. Pikkiriikkinen kuu paistoi ja minä kävelin napa jälkiruokaa ruskaten kotiin nukkumaan.