Perjantai oli pitkä päivä. Mutta kun se alkoi antiikkihotellin sananmukaisesti antiikin ajoilta olevasta, narisevasta sängystä, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. TripAdvisorinkin suosittelema hotelli oli muutoin hieno, mutta me 175cm ja 195cm pitkinä ihmisinä olimme hieman ylimittaisia mm. portaisiin, kylpyammeeseen ja aamiaispöytään.Alla kukumme huoneessamme ja ihailemme maisemaa Gornji trg:lle.
Käveleskelimme pikkukierroksen ja toki omistajan elkein esittelin uuden kotikaupunkini parhaimmat palat. Tämä ei ollut vaikeaa, koska edellisenä päivänä oli Presern trg:lla ollut International Day of Happinessin mittava tanssiflashmob ja tänään kauppahallin pikkutorille oli ilmestynyt ruokafestarit.Hajauduimme ruokafestarialueelle metsästämään kukin oman lounaamme. Kassu söi amerikkalaisesta, Noora meksikolaisesta ja minä ja Eetu intialaisesta keittiöstä. Eetun olunen oli paikallista korkealuokkaista panimolaatua ja minä ja Noora nautimme amerikkalaisesta Coca-Cola Companyn virvokkeita.
Mättöjen jälkeen oli luonnollisesti saatava jälkiruokaa. Puhuiko joku alkuviikosta jostain terveellisestä ruokavaliosta?! Marssimme Lolitaan vaatimaan kermaa, sokeria ja suklaata. Sain kahvilan parasta suklaakakkua. Eetulle tilattiin pahaa maitokahvia ja perinteinen slovenialainen Nooran vinkillä, eli Kremsnita. Ruokamatkailua siis!
Ruoan jälkeen käytiin linnakukkulalla. Harmi, kun iltapäivällä pilvipeite tiivistyi (eikä repeillyt!) eivätkä Alpit näyttäytyneet. Kuulasta ja tuulista oli silti. Kaupunkimme on ihana.
Uusi Metelkova tarjosi kuitenkin upean kokemuksen. Olimme juuri ehtineet astua oikean Metelkovan avoinna olevaan galleriaan, kun meille esitettiin kutsu tulla katsomaan uudella puolella esitettävää performanssia. Performanssi liittyi maaliskuun alun juhlapäiviin ja nyt talven hävittämisen jälkeen juhlittiin talven ja kevään taitetta, tai muuta sellaista. Tarjoilut olivat hienoja, kotitekoisia marmeladileivoksia ja viiniä.
Bed & Breakfast Vrtna Ulica: Kassu & Noora tarjoilivat espanjalaisen illallisen ja viihdykettä korttipelein sekä taikatempuin.
Sunnuntaista mäkihyppylähetystä seuratessanne etsikää pinkkipipoisia ja aurinkolasipäisiä älykääpiöitä. He heiluttavat Suomen lippua (jota parhaillaan valmistavat) ja lähettävät terveisiä.
Aamulla minä ja Eetu suuntaamme merelle. Kämppikseni lähtevät käyttämään toitskullaan pikitien päässä. Väsyttää niin, että mie romahan.








Ai adrianmerelle?
VastaaPoistaKyllä, Adrianmerellä käytiin. Kylläpä oli upea paikka. Siitä toiste kuvien kanssa lisää :--) -laura
VastaaPoista