Sunnuntai oli oikea sunnuntai. Lepoa, hiljaisuutta, korttipelejä, pitkää aamiaista, torkkuja, teekuppeja, jutustelua, päiväkirjaan kirjoittamista, tylsyyttä, vanhan International New York Times:n lukemista...
... mutta myös rauhallisia päiväkävelyitä yksin. Janon yllättäessä olutta kauppahalleilla, ohikulkevien ihmisten katselua, lapsille vilkuttamista, mummoille hymyilemistä, koirien silittelyä, auringon vuoksi silmien siristelyä. Oluen jälkeen kipaisin katsomaan oletettavasti roomalaiskatolilaista jumalanpalvelusta. Tehokkaan virtsanmuodostumistaipumuksen vuoksi jouduin kuitenkin kipaisemaan kotiin kesken tärkeän, sloveniankielisen saarnan. Joka takuulla liittyi tavalla tai toisella mokomaan Pontius Pilatukseen.
Leppeä ja raukea sunnuntai-ilta jatkui pitkällisillä jutusteluilla mm. lapsuuteen, nuoruuteen, rippileireihin, uskonnollisuuteen ja mielenterveysongelmiin liittyvillä aiheilla. Samalla otimme haltuun uusia korttipelejä, kuten tikin. Kuvanoton hetkellä kuulemme hulvatonta juttua Tomaksen (elikkä Katriinan siipan) ensimmäisistä anoppilavierailusta. Huomaa ikävöivällä tyttöystävällä poikaystävänsä neule yllään.
Pitkien sekä polveilevien keskusteluiden myötä ehdin rakentaa pienen alppimajan.
Kassun Yogi-teepussin viesti osui kohdilleen.
Kuten myös omanikin...Alla Katriinan ottamia kuvia päivän lenkiltä taikametsäksi paljastuneeseen ryteikköön. Metsät ovat täällä muuten melko huonossa kunnossa kuukauden takaisen jäämyrskyn vuoksi. Lentokoneesta katsottuna näky oli paikoin ällistyttävä.
Lopuksi lempikukkamme, ihmeellisen ihanat krookukset, jotka sinnikkäästi pyrkivät talven jäljiltä haukkaamaan happea ja aurinkoa. Hyvää kevättä, arvon väki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti