Day 8 - Laura

Arki alkaa melkein, ihan kohta! Aletaan varmaan kaikki jo kyllästyä tähän puuduttavaan byrokratian kanssa painimiseen. Kassun lompakon katoaminen aiheutti luonnollisesti oman lisänsä raskaiden rattaiden pyörittämiseen ja sen johdosta meillä on vielä paikallinen kansainvälisten opiskelijoiden toimiston tsekkaaminen ja opiskelijalounasoikeuden anominen hoitamatta. Huomenna en takuulla tee harkan jälkeen muuta kuin piipahdan torilla tai Sparissa, kokkaan ja lojun.

Aamut alkavat klo 5:35 herätyksellä. Kiivin 6:26 bussiin ja seuraavalta pysäkiltä kyytiin tuli Kassu. Oli nukkunut ensimmäisen yön yksin sitten viime viikon alun, ilman minua vierellään, saman täkin alla. (Ei olla paljoa poikaystäviä tarvittukaan lämmittämään!) Hän oli yöllä ollut kuulevinaan minun ja Nooran puhetta keittiössä ja unissaan lähtenyt etsimään minua takaisin viereensä nukkumaan. Vasta Nooran hämmentynyt kysymys: "joko sää nyt tulit keittämään puuroa?" sai Katriinan heräämään. Kello oli ollut kuulemma puoli kaksi. Voiko hellyttävämpää unissakävelijää ollakaan?


Ohessa allekirjoittanut univormussa. Olen ainoa meistä kolmesta, joka käyttää sairaalan pukua, Noora ja Kassu saavat olla siviileissä erisorttisilla osastoillaan. Toistaiseksi psykiatrinen, suljettu akuuttiosasto on osoittautunut kiintoisaksi harjoittelupaikaksi. Saan hienosti paikkailtua mielenterveys- ja päihdetyön teorioita ja harjoittelua, koska suoritin Suomessa harjoittelun päihdepuolella.

Harkkapäivän jälkeen kävelin lempitorilleni, joka onneksi uudesta kotiosoitteesta huolimatta on sopivan lähellä. Löysin tulevat vakiokukkasmyyjäni, vanhan pariskunnan. Mies on saksalainen ja vaimo slovenialainen ja kumpikaan ei puhu toisen äidinkieltä saati että englanti olisi merirosvoenkkua kummempaa. Riitoja on kuulemma jatkuvasti, mutta sitten he toistelivat, että "fighting is love!". Tulin ajatelleeksi, että kuinkakohan moinen liitto lopulta toimii, saati saanut alkaunsa... Hyvät neilikat myivät kuitenkin!

Kotisillalla Ljubljanica-joen yllä.











Kämppikseltä hieno AC/DC -lasi lainaksi. Ostin myös omenanektaria, joka suorastaan räjähtelee kielellä. Nektarit ovat ilmeisen omatekoisia, harmi kun lempimummoni ei ollut enää iltapäivästä parhaimman makuista myymässä. Alla vielä pari kuvaa uuden kotikoloni lempipaikoista.

Sitten olikin iltapäivä puolessa ja aika lähteä vaimoille työjuhdaksi. Muuttomatkamme oli erinomaisen hauska; ruuhkabussissa The Castle Hillin tunnelista vanhaan kaupunkiin. Näiden omakotitalon alakerrassa on oikein Trip Advisorissa mainittu ravintola. Talon perustukset olivat muistaakseni 1100 -luvulta ja ravintolassa on säilytetty jotain Rooman aikaisia kiviasioita. En ottanut sloveekkien papatuksesta sen enempää selvää. Ja minä kun kuvittelin muuttaneeni vanhaan taloon, jo 1800-luvun lopulla rakennettuun! Hereääkö mielipiteitä upeasta sohvakalustosta?

Yksi takuulla seikkailun loppuun asti inspiroiva asia: aina vain matkat paikasta toiseen ovat kummallisia ja kauniita. Vasemmalla kävelemme Nooran ja Kassun residenssistä luokseni kyläilemään wifin ääreen. Arvon landladyt olivat tilanneet internet-asentajat vasta perjantaiksi, mutta vaativat vuokraa ja takuuta maksettavaksi heti sekä kuittia sähköpostiin lähetettäväksi. Alla ollaan maksuhommissa. Kassun täytyi pankillensa soittaa varmistus, jotta maksu ulkomaille saataisiin matkaan. Sepä olikin iloinen ja näppärä puhelu se! Nooran himppua vajaan tuhatlappusen kohtaloa bittiavaruudessa emme saaneet selvitettyä.

Kämppikseni ystävä oli unohtanut huoneeseeni jätesäkillisen vintageputiikin lopettajaisten ilmaiskappaleita. Niinpä pystyyn pistettiin pikavaatteidenvaihtobileet. Vain Noora sai saalista, komean villakangashameen, josta välitämme paremmalla valolla asukuvan.

Unohdimme arpoa kassiarvonnan voittajat, koska pankkiasiat olivat niin hirveitä, nälkä kurni ja uni tavoitti silmiä. Jos et onneton ole vielä ehtinyt osallistua, voit erityisin, keksimiesi perustein ja jäljitettävän nimimerkin kera jättää kommentteihin oikean voittorivin. Arvonta suoritetaan pian, mahdollisesti huomenissa!