Day 23 - Katriina

Aamuherätykset ei oo mun juttu. Tai on ne jos ne tapahtuu seittemältä tai sen jälkeen, mutta ei 5.30... Tänään aamulla tajusin että tuun heräämään seuraavat kaks ja puoli kuukautta samaan aikaan arkipäivisin, ja meinasin kaatua samantien takas sänkyyn :D Mutta aamu kerrallaan!

Maanantaista fiilikset on kyllä kääntyneet ihan toiseen ääripäähän synnäri-harjoittelun suhteen! Pidin lupaukseni ja seuraavana päivänä marssin asenne-ponnarin kanssa (tiiättehän, se joka heiluu ylhäällä ku kävelee ja saa näyttään pätevältä :D) sille mun "ohjaajalle" ja sanoin että oiskohan mahollista että saisin tänään seurata jonku synnytyksen ihan siitä asti ku se äiti tulee osastolle että tulis jonkunlainen kuva koko prosessista. Olin edellisenä päivänä nähnyt kun yksi kätilö ohjasi yhtä opiskelijoista melko äkäisesti, ja olin jo silloin ajatellut että tuota täytyy sitten vältellä...arvaatte varmaan kenen luokse minut ohjattiin.
Mutta! Miten positiivisesti yllätyin. Renata oli aivan ihana, sydämmellinen, ystävällinen ja puhui niin älyttömän hyvää englantia että sain kertailla "English for Midwives"-pakettia melkoseen tahtiin!
Siitä eteenpäin oon nyt lyöttäytyny joka aamu Renatan matkaan. Onhan se tiukka, mutta vaan syystä! Ja se antaa aina mahdollisuuden yrittää. Tällä viikolla pääsin siis oikeasti mukaan synnytyksiin, sekä assistentiksi että ihan puikkoihin ottamaan vauvaa vastaan, tarkkailemaan supistuksia, tunnustelemaan onko istukka irronnut, kohtu supistunut, esittelemään synnytettyä istukkaa gynekologille ja vaikka mitä! Viikko on ihan älyttömän lyhyt aika, mutta otin muutaman kuvan muistoksi ja teillekin nähtäväksi paikalliselta synnäriltä! :)

Täällä just olin tehny ekan synnytyksen kätilöurallani...huone näyttää niin siistiltä! Ois pitäny ehkä ottaa autenttisempaa kuvamatskua ku sitä ei oltu vielä siivottu!

Huoneiden numerokyltit on söpöjä <3

Lääke-, nestehoito ym. kamat

Täällä tosiaan sairaalan tilat on tosi hyvät ja hoito nykyaikasta. Se, mitä ihmettelin parina ekana päivänä (ja ihmettelen vähän edelleen) on se että paikalliset ei käytä juurikaan kivunlievitystä, paitsi ilokaasua. Suurin osa menee pelkästään sillä, kuulemma n. 15% ottaa epiduraalin ja vähän useampi i.v. kipulääkkeenä petidiiniä. 

No, täällä ollaan kuitenkin tosi tietosia varhaisessta vuorovaikutuksesta, ihokontaktista, imetyksen tärkeydestä ja kätilöt on tosi isossa roolissa. Kätilöt on tosi ylpeitä siitä mitä tekee ja niillä on hieno ammatti-identiteetti! Suurin osa on noita moderneita huoneita, mutta on täällä myös tämmösiä nostalogisempiakin yksilöitä ^^

Vähän vanhempaa kalustoa

Tässä synnäriharjoittelussa on ollut myös se hyvä puoli, että on päässy tutustuun paikallisiin kätilöopiskelijoihin. Osa puhuu tosi hyvää englantia, toiset ihan vaan alkeita, mutta kaikki on ollu tosi mukavia mulle :)

Taukotila

Ensimmäinen synnytys oli siis keskiviikkona ja täytyy sanoa että se oli kyllä mahtavaa! :) Reneta oli kans koko ajan kans mukana ja ohjas mua tosi hyvin, niin että oli koko ajan silleen turvallista (sekä mulle, äidille että lapselle). Synnytys oli aika nopea, äidille se oli jo kolmas, eikä tullu mitään komplikaatioita eikä repeämiä, mistä oltiin tietysti tosi tyytyväisiä.

Mutta siitä oon ollu hämmästyny, mitä tää on tehny mulle! Kun ei oo koskaan aikasemmin ollu synnärillä niin sitä on vaan koko ajan oottanu vähän sellasella kauhunsekaisella innolla, että entä jos en tykkääkkään siitä? Ja tänään mulle tuli sellanen olo että miten kiitollinen mää oon siitä, että saan oikeasti tehdä tulevaisuudessa tätä työkseni. Joka päivä ensin rauhotella hermoilevia äitejä ja isiä, että kaikki menee hyvin, olla mukana siinä mielettömän hienossa tilanteessa, päästä tekemään käsillä työtä, nähdä sitä valtavaa rakkautta kumppaniin ja lapseen, sitä mahtavaa tukea ja sitoutumista...en voi muuta kun rakastaa tätä homma! Ja täytyy sanoa että tää kyllä ylitti mun odotukset ihan roppakaupalla. En voi ku ihmetellä.

No, mutta tänään oli täällä taas tosi lämmin päivä ja kotimatkalla hymyilin varmasti kilpaa auringon kanssa!

Meidän kotikissa otti aurinkoa etupihan kasvimaalla

Pihapuu alkaa kohta kukkimaan!

Hedelmävälipala, 1,20e (kiivi-hunajameloni-ananas) <3

Ilta meni thaikkukanaa tehdessä ja suunnitellessa koululle ens syksyn harjotteluja, ja ehkä ne on nyt sumplittu! Melkonen motivaatioruiske on kyllä tämä viikko ollu niihin:) Noora pyöräytti vielä illalla kasvispiirakan, oli hyvää <3

Tattarijauhot on uus musta.

ps. Tänään iski ekaa kertaa kovempi Tomas-ikäväpuuska...oon ehkä vähän kateellinen tolle Lauralle ku se sai viikonlopuksi Eetun kylään Budapestistä. Mutta siitä se kertoo varmaankin huomenna! :)