Day 17 - Katriina

Waau kahden viikon psykiatrisen harjottelun loppu tuli lopulta eteen paljon nopeammin kuin odotin! Otin siis kaiken irti ja käytin viimeisen päivän paitsi korvapuusteja jakamalla, räpsimällä puhelimella kuvia, että saisitte vähän käsitystä millaisessa lafkassa olen kaksi viikkoa viettänyt. Hoitajat ei halunnut kuviin ja potilaita ei tietenkään saa näkyä, joten on aika aavemaisen autiota. Lisäksi oli perjantai, joten suurin osa potilaista meidän (avoimelta) osastolta lähti kotiinsa jo aikaisin aamulla. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, saanko esitellä osasto nro 3:

Tiiän että tästä niityltä on jo miljoona kuvaa, mutta tää vaan on ollu aamusin niin piristys. Ja taas oli maa jäässä!

Kotiosasto A3

Toimisto, jossa iltapäivällä yritettiin epätoivosesti
pysyä hereillä (ja vihreät korvapuustiaskit vasemmalla!)

Ruokakello!

Harmoninen ruokasali

Potilashuoneet oli 3-6 henkilölle, askeettisesti kalustettuja, mutta ihanan valoisia :)

Osaston oleskeluhuone (oikealla on myös telkkari ja vasemmalla kuntopyörä)

Toimenpide- & lääkehuone

Työskentelypöytä (huomatkaa joulukuusen kuva
hanskapakkauksessa :D )

Lääkekaappi

Mitä tästä kahden viikon jaksosta jäi käteen? Hirveästi englanniksi solkottamista ohjaajan kanssa ja epätietoisia pään pudisteluja kun potilasreppanat koittaa kommunikoida sun kanssa sloveniaksi. Harmitti kyllä aika tavalla että ei pystynyt kommunikoimaan muiden hoitajien tai potilaiden kanssa (vain kolme puhui englantia kahdestakymmenestä) saati sitten kirjaamaan tai lukemaan mitään papereita, kun ei tuo slovenska taitu kuin ihan perus dobro juutrot ja hvaalat. Sain silti ottaa kuusi suoniverinäytettä, antaa lihasinjektioita, ottaa verenpaineet joka aamu koko osastosta joko digitaalisesti ja parina aamuna manuaalisesti (20 potilasta, manuaalisesti...otti se aikansa, mutta kyllä siinäkin harjaantu! :D), vierailla suljetulla osastolla, kokeilla miltä tuntuu olla sidottuna lepositeisiin, keskustella paljon ihanan Petra-ohjaajani kanssa Slovenian nähtävyyksistä, kulttuurista, hyvistä ruokapaikoista, Suomen ja Slovenian eroista ja yhtäläisyyksistä sekä tyypillisistä psykiatrisista sairauksista. Meidän osastolla oli jo pitkäaikaissairaita tai paranemassa olevia psykoottisia tai masentuneita aikalailla kaikki, monilla oli jotain traumaattisia kokemuksia taustalla, kuten läheisten itsemurhia tai kuolemia. Ai niin ja Petra pyysi sanomaan että tämä meidän osasto on jo ihan antiikkinen, muut osastot on vähän uudempia! :)

Meidän sairaalassa lisäksi kissoilla on ihan oma asemansa. Kuten Laura jo aikasemmin kerto, ne vaeltelee täällä vapaana, koska täällä on kaksi kissafani-lääkäriä ja ne uskoo että niillä on terapeuttinen vaikutus. Yritettiin kysyä että onko ne tärkeitä esim. hiirien poissa pitämisen kannalta, mutta näistä osa on kyllä niin lihavia ettei ne saa enää muuta ku säilyketölkin kiinni. Tänään meillä kaikilla oli harjottelupäivän lopuksi yhteinen loppupreaffiinki Alljosan (sairaalan opiskelijavastaavan) kanssa, joka kyseli miten on mennyt (ja esitteli kissojen kuvat ja ruokavarastot).

Kissojen nimitaulu II

Kissojen nimitaulu I

Niillä oli oma harjakin! :D

Kissojen muonavarasto

Matkalla kämpille kuljin uuden torin ohi, tai siis siellä oli tällä kertaa eri kojut ku aikasemmin :)

Kämpille tultua oli päikkäreitten ja pyykkäämisen vuoro. Sitten Laura tulikin siinä kuuden maissa (mitään maissa ku kuudelta oltiin sovittu niin minuuttia vaille tuli paikalle ku Mannerheimi!) ja pelailtiin erä ristiseiskaa kun odoteltiin että pyykit on valmiita. Sitten suunnattiin Petran kehumaan Tunnel-pizzeriaan (n. 600m päässä meidän kämpästä Linnan alta menevän tunnelin juurella) juhlistamaan ensimmäisen harjoittelun päättymistä. Ja hyvät pizzat oli, Noora vähän epäili tortillansa sisältöjä!

Yhteiset alkupalat

Testattiin ekaa kertaa myös opiskelija-aleja, hyvin toimivat!

                                                                                                       Minun pizza (siis kattokaa oon kehittyny, söin sieniäki!)

Lauran pizza

Nooran tortillat           

Kaikkien jälkkärit!! Laura ei malttanu oottaa kuvan ottamista.

                                                                                                  Tyytyväinen ruokailia

Oli ihan huippu ilta, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä harjoittelun kanssa ja ilman, sekä kerrottiin tietysti kummitustarinoita, selvittämättä jääneitä rikoksia jne. Vähän jännitystä kehiin että oli Lauran mukava lähtä itekseen käveleen kämpille (oikeesti saatettiin se kyllä bussiin asti). Flunssa alkaa olla voiton puolella, eli huomiseksi lenkkarit jalkaan ja sulattelemaan pizzaa Bled-järven vaellusreiteille, vähänkö huippua! ^^

ps. Olen pahoillani tästä pikkufontista, en tiiä mitä tää bloggeri taas touhuaa!