Day 27 - Laura

Tänään oli ensimmäinen päivä synnärillä. Jo ennen kello kymmentä aamulla olin nähnyt alatiesynnytystä, neljännen asteen repeämän kasaan kursimista, perätilasynnytystä (alateitse! Silkan ilokaasun ja episiotomian siivin!) ja assisteeramassa sektiota ja gynekologisia tutkimuksia sekä siivoamassa salia C-hepatiittieristyksen (C-hepatitis izolacija?) jäljiltä. Iltapäivällä minut perehdytettiin ottamaan synnyttävä vastaan osastolle, eli kaikki mahdollinen papereiden täyttelystä peräruiskeisiin, raakkaamisiin ja sikiön sydänäänten kuunteluun ja toki monitorointia, raportointia synnytyksen hoitavalle kätilölle ja kanyloimista. Ei ihme, että jäivät eväät syömättä. Totisesti hirvitti kanylointi vuoden tauon jälkeen, mutta kun minua staasin kiristämisen jälkeen vastassa oli valehtelematta pikkurillini paksuinen vena cephalica, ei pelottanut lainkaan. Jostain syystä täällä lähes poikkeuksetta kanyloidaan kyynärvarren laskimoihin, en liene kertaakaan nähnyt Suomen totuttuja kämmenselän kanylointeja. Mistähän moinen?
Iltapäivällä sain vielä tavata ukkelia. Hän halusi ostarille (Slovenian kaiketi ainokaiseen Burger Kingiin, hohhoi!) ja ostaria totisesti sai, kun Cityparkiin lähdin viemään. Mladinska Knjigasta ostin Naomi Wolfin Vagina -artikkelikokoelman. Jos vain mahdollista, menisi verovähennyksiin ammatinharjoittamiseen tarvittavana välineistönä, eikö? Intersparissa tavattiin tuttuja, kun team Tampere oli siippoineen siellä ruokaostoksilla.

Haluan kertoa viikonlopustani!







Bed & Breakfast Noora & Kassu oli melkoisen ylellinen palvelu. Aamiaispöydän nähtyäni olin lentää selälleni. Tämä oli 5/5 aloitus roadtrip-päivälle. Tästä siis Noora ja Kassu itse suuntasivat rentouttavalle, kauniille lomalle kukoistavaan Planicaan.

Kävelimme Vrtna Ulicalta luokseni Resljevalle ja hyppäsimme kämppikseni Mihan ja tyttöystävänsä Lucijan kyytiin. Kotipihasta lähtiessämme hoksasimme viimein kysyä mihin ollaan matkalla. Piraniin. Merta katsomaan.

Palmuja, ihh!

 Satamakaupungin rappioromantiikka, ahh! Suukottelijoina Miha & Lucija.

 Kiivettiin kirkkokukkulalle katselemaan Adrian merta.

Papparainen peukutti.

Asiantunteva matkaoppaamme Miha pysäytti toitskun suolatyömaalle. Käski ottaa kuvan.

Kotimatkalla pysähdyimme evästauolle Mihan kotikylään. Vrhnikassa on uusi pienpanimo, jonka nimikko-olut kantaa nimeä Human Fish, lähistöllä sijaitsevan luolaston, jossa ihmiskalaset elelevät, mukaan. Varsinkin tumma lager mielestäni maistui siltä, että siihen on turhan runsaasti valutettu human fishin maksanesteitä.

Kotona oli bileet, kun palasimme!

Tänään kuulimme suru-uutisia. Ruokamon suvun vanhin, Nooran oma ihana mummo, Taimi Ruokamo menehtyi Posiolla. Minun ja Katriinan puolesta haluamme toivottaa heidän perhelleen ja eritoten kaukana läheisistään surevalle Nooralle voimia ja jaksamista.