Day 65 - Katriina

Vähän erilainen Vappupäivä!
Aamulla nukuttiin pitkään (varttia vaille yheksään) ja suunnattiin vähän yli yheksän aamupalalle (koska se loppu jo kympiltä). Ja jeeee! Kerranki oli jotain muutaki ku kinkkua ja juustoa leivän päälle, oli tomaattia ja salaattia ja kurkkua ja kananmunaa kolmessa eri muodossa, lättyjä ja kaikkea! :) Vähän me siinä jo ihmeteltiin että ollaanko ainoat asiakkaat koko hotellissa kun ketään muita ei näkynyt, mutta sittenhän niitä alko tuleen ovista ja ikkunoista, ja pian ruokasali oli melkein täynä. Tässä kuvassa näkyy vaan yks kolmesta pöydästä ruuhka-ajan vuoksi.

Hotel Dubrovnikin aamupala

Aamupalan jälkeen otettiin pikku aamu-unet ja lähettiin sitten kohti Dubrovnikin vanhaa keskustaa! Hotellin ovella pyörähdimme kuitenkin jo takaisin -hakemaan sateenvarjoja. Meidän ihana rantalomakohde olikin muuttunut sateiseksi, tuuliseksi ja koleaksi rannikkokaupungiksi :( Mutta kaunis se oli edelleen.

Rantatörmää matkan varrelta

Vanhan kaupungin sisäänkäynti eli Pile-portti

Molempia vähän paleli, joten päätimme istahtaa Luža-aukiolla sijaitsevaan kahvilaan aamuteelle.

Huono sää + väsymys + kallis tee

Väsymys painoi edelleen eilisen bussimatkan jäljiltä, mutta fleece-huopa, pari korttipeliä ja tee lämmittivät mieltä ja kehoa.

Ei siis heitetty kirvestä kaivoon vaan lähdettiin tutustumaan lähemmin kaupunkiin, sadekin loppui sopivasti. Ja kaikki Game of Thrones -sarjan fanit huomio! 2. tuotantokaudesta eteenpäin suuri osa Kuninkaan sataman kohtauksista on kuvattu Dubrovnikissa sen kauneuden ja hienon arkkitehtuurin vuoksi ^^ Tänään ei valitettavasti satuttu ihn ko. sarjan kuvausten keskelle, vaan Dubrovnikin historiikista kertovan elokuvan kulisseihin.

Melkeen oltas kelvattu Dubrovnikin entisen tasavallan prinsessoiksi!

Tee oli kuitenkin vasta esimakua kurnivalle nälälle, ja alettiin pian katsella sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päätimme että maassa maan tavalla ja istuimme satamaan merenelävillä täytetyn padan äärelle. Lounasmenuun kuului mm. mustekalaa, simpukoita, miekkakalaa, jotain pikkukalaa ja jotain vähä isompaa fisua sekä rapuja.

Koitettiin leikkiä sivistynyttä

Meren herkkuja

Otettiin tää annos siis lähinnä siksi että se oli ainoa missä oli "normaaliakin" kalaa, että saadaan nyt ainakin maha täyteen. MUTTA! Siis miten positiivinen yllätys simpukat oli! Oon syöny niitä tyyliin kerran kastikkeessa (ja sillonki vahingossa), en koskaan tolleen paljaaltaan ja ne oli tosi hyviä! ^^ Mitä nyt tietysti hoitoalan ihmisinä suoritettiin parille ekalle ruumiinavaus ihan silkasta mielenkiinnosta ja Noora hyikäili kun simpukan suusta roikkui vielä merilevää (oli raukka ollu syömässä kun joutu ite ruoaksi). Myös mustekaloille tehtiin neurokirurginen avaus ennen ruokailua, ne nyt maistu aika tavalliselle. Rapuja en ollu ennen näin isossa muodossa syönytkään, joten tekniikka ei ollu ihan hallussa. Noora kehui jo etukäteen että ne tällaiset ne vasta herkkua ovat, mukavan meheviäkin! No minähän otin tietysti aimo imaisun pääosasta, ja täytyy sanoa että elämys ei hivellyt makunystyröitäni. Ikävä kyllä hetken päästä paljastui että sitä pään sisusta ei kuulu syödä (Noora: "Eikö tuo harmaanruskea ulkoasukin kerro sulle sen?!") ja loppurapu oli erittäin maukasta. Söin toisenkin, ilman päätä.

Ruoan jälkeen lähdimme sulattelukävelylle, tavoitteena päästä vanhaa kaupunkia kiertävän muurin päälle kävelemään.

Tapasimme myös huomiselle lähisaarien kiertoristeilyä kaupittelevaan naisen, ja päätimme varata paikat päivän reissulle. Siihen kuuluisi pari lähisaarten visiittiä, rannikkoalueella veneilyä ja kalojen ihastelua veneen lasipohjan läpi. Jos sattuu että huomenna on yhtään parempi keli, katolla odottaa myös aurinkotuoleja ;)

Huomasimme jo hotellin aamupalalla, että tämä paikka vilisee suomalaisia. Suurin osa turisteista täällä on joko japanilaisia, brittiläisiä, ranskalaisia tai suomalaisia. Nyt ei ole vielä varsinainen sesonki, joten ruuhkaksi asti ei muita kaupunkivierailijoita ollut, mutta ei kyllä tarvinut yksinkään olla. Lisäksi havaitsimme paikan kissojen paratiisiksi. Kissoja vilistää joka puolella ja niitä kunnioitetaan. Tämä yksilö oli päiväunilla vilkkaalla satamakujalla, jonka kaikki penkit olivat varattuja.

MINÄ nukun tässä, kattelkaa te penkkinne muualta....tähän ei oikeen mahu...

Lopulta löydettiin muurin päälle. Kannatti olla opiskelija - 100 kunan sijaan jouduttiin maksaan vaan 30kunaa :) Ja hienot näkymät sieltä avautukin! Lisäksi taivas alkoi seljetä, ja välillä pystyi ottamaan jo pitkähiaista pois ilman hyportermian pelkoa ^^

Kiivettiin eläkeläisten perässä myös linnakkeen ampumarotniin ylösylös portaita pitkin ja ihmeteltiin puuskuttaen niitten kuntoa. "Harva meistä on rautaa..."

Ja kun niistä suomalaisista aiemmin jo puhuttiin, pyydettiin yhtä suomalaispariskuntaa ottamaan meistä kuvan. Pariskunnan mies alkoi keetomaan siinä sivussa perheen kaksoispojista, jotka eivät olleet lähteneet vanhempien kanssa reissuun. Olivat kuulemma syksyllä aloittamassa Aalto-yliopistossa tekniikan alalla ja isää niin harmitti että kun eivät pojat olleet nyt mukana kun näin mukavia ja fiksuja tyttöjä tuli vastaan! Että kun eihän sinne Ouluun nyt niin pitkä matka lentämällä ole... Vähän vaan meinas naurattaa.

Vaimomatskua!

Muurikierroksen päätteeksi päätimme ottaa Vappu-mehut, eli tuorepuristetut appelsiini-omena ja appelsiini-sitruuna mehut. Kippis Vapulle!

Kippistin ystäväni Noora "luurankokäsi" Karjalaisen kanssa Adrianmeren yläpuolella! Saatoin syödä myös vähän jäätelöä. 

Ilma alkoi uudelleen viilenemään iltaa kohden ja päätimme suunnata takaisin hotellille.

Päästyämme ulos täyteen sullotusta paikallisbussista käväisimme Tommy-lähikaupasta hakemassa vähän iltapalaa (mm. greippiä, namnam!). Sitten koomailtiin huoneessa ja katottiin Toisen kanssa -sarjan päätösjakso (oli hyvä sarja ja kaikki 6 jaksoa näkyy edelleen Areenassa jos innostut kattoon:) Sitte alettiinki unten maille että jaksetaan olla huomenna seiloreina oikealla paatilla oikeeseen aikaan! :)