Day 69 - Laura

En kestä - joudun oikeasti kirjoittamaan sen. Viimeistä aletaan nyt viedä.
Viimeinen muutto.
Viimeinen harjoittelu.
Viimeinen orientoituminen.
Voisin myös sanoa, että viimeinen rauhan päivä ennen mediasupertulituksen alkamista, huomaa 6.5. kohtaan kirjoitettu huomio Euroviisujen 1. semifinaali (ja tämä ei ole omasta kalenteristani!). Ensi viikolla alkavat ne luutapal- krgöhm, jääkiekkokisailut. Minä asun huoneessa, jossa on televisio. Hyvästi rauha ja hiljaisuus Vrtna ulicalla!

Noh, back to serious business, nimittäin työvaatteisiin. Huolellisesti tavattiin nimet, harjoitteluaika, sairaala, osasto, vaatekoko ja kuinka monta kostyymiä annettiin mukaan ensimmäisille päiville (2) ja lopuksi bukstaavi alle. Tarkkaa!
Pediatrisen sairaalan tekstiilisihteerikkö oli oikea nats- krghöm, tiukkasanainen ja ensin vaati meitä kaikkia pukeutumaan kokoa liian pieniin työvaatteisiin. Kassu-parka sai vaatimalla vaatia itselleen oman kokoisiaan housuja ja kolmannella kerralla (lopulta tultuaan käytäväpukkarilta asti suoraan tekstiilisihteerikölle itselleen näyttämään, etteivät ensimmäiset pökät edes erimallisella leikkauksella mahdu kiinni!) sai ne sihteerikön ivallisten silmien pyörittelyiden kera. Ohjaajani Majda jätti tietoisesti jotain kääntämättä ja me kävelimme ällistyksestä honottaen, mutta toki kauniit kulissihymyt huulillamme hissiin ja valmiina uuteen koitokseen.

Aamu lasten keuhko-osastolla alkoi vähän jopa pelkäämälläni tai aavistelemallani tavalla heti ensimmäisestä huoneesta, alle 1-vuotiaan lapsen palliatiivisesta hoidosta keskustelemalla.









Mutta elämä jatkuu, se on viidakon laki. Hoitsujen kahvihuoneesta bongattua...







Hässäkkäisenä maanantaiaamuna lomien jälkeen minut istutettiin koneelle puuhailemaan ja etsimään tietoa aamun aikana askarruttaneista kysymyksistä. Oltiin tavattu pari kystistä fibroosia potevaa potilasta ja kun en heti saanut lamppujani tautinimikkeen kohdalla syttymään, tuotiin oikein tiileskiven kokoinen opas englanniksi selventämään asiaa. Keski-Euroopassa tätä tautia esiintyy hieman Suomea (1 sairastunut 25000 ihmistä kohden) useammin ja Sloveniassa ollaan kovasti tyytyväisiä, kun uusien potilaiden eliniänodotetta ollaan saatu kurottua ylöspäin.

Iltapäivällä päätettiin hakea Bezigradista - Ljubljanan Tuirasta halvat subit ja jälkkärit. Turhan urbaanista (lue: asfalttipitoisesta) maisemasta johtuen loikkasimme bussiin ja takaisin keskustaan Gornji trg:n puistoon, lempipaikkaani Ljubljanassa, syömään.
Kesken ruokailun tuli minulle mielihalu näyttää tytöille edellispäivän junamatkan romanipitoisen seurueen henkilöstä kuva (jossa siis n. 30-vuotias nainen imee tuttia ja ei, se ei ollut tikkari). Armas aifounini ei näyttänyt juurikaan elonmerkkejä ja tämäkös minussa sai aikaan pohjatonta kauhua, epätoiv- krgömh, huolestutti. Ljubljana on pieni! Tarvitsi vain leuka nostaa pystyyn ja Applestoren kyltit siinsivät silmissäni! Avun sain. Katriina oli oikeassa sanoessaan, että Ljubljana on pieni suuri kaupunki.

Noora hiipparoi postiin (en sano enempää ;---) pian joku onnekas ja rakastettu Suomessa saa yllätyksen!) ja Kassu lähti näyttämään minulle uusien kotikontujen lähimarkettia. Olen laskeutunut urbaanista kaupungin keskustasta ranskalaiskortteleihin. En valita.

Tänään sattui olemaan kaksi kansainvälistä, tärkeää terveydenhoitoalan merkkipäivää, desinfioi kätesi -päivä ja tietysti kätilöiden merkkipäivä. Kätilöjuoksut juostiin ihan meidän edestä Zoisova cestalta, muttemme ehtineet joukkoa nähdä. Houkuttelin kämppikset torille tapahtumaa seuraamaan jäätelökojujen avuin.

Paikalliset kätilöopiskelijat olivat jo lopettelemassa touhujaan Presern trg:lla. Hölmöt suomalaisvaimot saivat aikaan uutta puhtia ständillä kiljumalla ja kikattamalla, kysyen kuulumisia tutuilta, näyttämällä pilkkimisen saloja hormonikierukan asennusvälineistöllä, laittamalla puhelimestaan parempaa musiikkia (ABBAA!) soimaan koko torin täydeltä, tanssimalla ja räkättämällä.
Oli hauskaa!
Sitten kipaistiin kotiin ja naurettiin vain, että jätettiinköhän täyssiivo jälkeemme...

Oma huone! Eikö oo ihana? Yep vai noup maton ja sohvakaluston yhdistelmälle?








Ihana hemmottelupaketti tuparikisan voittajalle on mennyt perille! Onneksi olkoon ideaniksille!

Kuvaaja: Tuntematon.