Day 89 - Katriina

6.40 herätyskello soi ja kampesin keittiöön heipattaan Lauran. Hänellä oli edessään elämänsä seikkailu viikon reilimatkalla, jonne lähti siis yksin! Tänään hänen matkansa lähti kohti Italian Firenzeä. Jos kaikki menee suunniteltujen aikataulujen mukaan, näemme Lauran palaavan vielä lähtöpäivänämme kotiin. Laura jatkaa edelleen bloggaamista meidän kanssa mahdollisuuksien (lue: nettikahviloiden) mukaan. 

Heippa Laura ja turvallista matkaa! <3

Laura jätti vielä heippa-lapun ja testamenttas meille 5 possupostimerkkiä,
pussin vauvojen villasukkia lahjotettavaksi ja bussikortin!

Heippojen jälkeen kipitin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia kun kerrankin oli tsäänssi! Parin tunnin maratoniaamupalan jälkeen oli aika tarttua itteä niskasta kiinni ja aloin tekeen Nooran hienolla esimerkillä kouluhommia. Täytyy sanoa että englannin kielen taito on kyllä kasvanu täällä itellä kohisten, tai ainaki rimakauhu kielen käyttöä kohtaan on vähentyny. Erasmus-tehtävien 3-5 sivun englannin kielinen raportti vaihdosta kirjotti melkeen ite ittensä ja olin vähintäänkin yllättynyt! Ennen reissua moiseen urakkaan tarvi vähintään neljä päivää. Taukoa kouluhommissa pidettiin ainoastaan ku syötiin toissapäiväset jäännöstortillat. Pohjasta tuli vähän rapsakkaa ku Noora grillas meidän tortillalätyt uunissa :D

Tortilla goes taco

Esseehurmos päättyi kolmen jälkeen kun aloimme valmistautua iltapäivän kyläilyä varten. Lasten endogriinisellä osastolla tutustuin supermukavaan Klavdijaan, joka oli kutsunut meidät täksi illaksi vierailemaan kotiinsa pieneen Dvorska vas -kylään, jossa on n. 50 taloa. Neljältä Klavdija ja hänen poikaystävänsä Grega koukkasivat meidät kyytiin ja lähdimme huristelemaan kohti maalaismaisemia. Jo matkalla kerroimme, että tuomisemme tulevat vasta perheidemme saapuessa Suomesta, jolloin Klavdija perheineen saisi nautiskella autenttisia suomalaismakuja Ruispalojen ja Fazerin sinisen muodossa.

Tie oli hyyyvin mutkikas ja Noora alkoi jo muistelemaan edellisiä auto-oksentelujaan (lievää matkapahoinvointia havaittavissa), kunnes saavuimme perille idylliseen maalaiskylään. Klavdija asuu äitinsä ja isäpuolensa kanssa samassa talossa (kuten useimmat slovenialaiset nuoret) niin että hänellä on yläkerta käytössään ja vanhemmat asuvat alakerrassa. Talo rakennettiin vasta kaksi vuotta sitten ja onkin edelleen uudenkarhea! Klavdijan isosisko Suzane asuu Klavdijan syntymäkodissa n. 20 metrin päässä saman tien varrella.

Klavdija uudemman kotitalonsa portailla

Astuessamme talon takapihalle eteemme levittäytyi kaunis peltomaisema joka jatkui silmän kantamattomiin. Lisäksi Klavdijan isäpuoli Miran oli laittanut jo grillin tulille ja saimmekin istahtaa valmiiseen pöytään nauttimaan slovenialaisista herkuista.

Ihanaa slovenialaista vieraanvaraisuutta! :) Vasemmalta: Grega, Klavdija, Sonja (Klavdijan äiti), Suzana (Klavdijan sisko ja me. Miran otti kuvan.

Päivän menussa oli grillattua lihaa  (kuulemma enemmän kuitenkin bosnialaisittain kuin slovenialaisittain tehtynä) ja kasviksia, maalaissalaattia, paistettuja perunoita ja Miranin tekemää leipää

Jälkkäriksi vaniljajäätelöä kylmäpuristetulla kurpitsaöljyllä
(paikallinen herkku) ja oli kyllä hyvää! 

Herkullisen aterian jälkeen siirryimme katselemaan kuvia Klavdijan harrastuksista: vuorikiipeilystä ja vaeltamisesta. Huikeita kuvasarjoja oli kertynyt mm. kolmelta Triglavin (Slovenian korkein vuori) huipulle kapuamiselta. Kuvien lisäksi meitä viihdyttivät talon kolme kissaa ja kaksi koiraa, sekä naapurin kaksi kissaa jotka käyvät säännöllisesti heillä ruokailemassa. Tämän ruoansulattelu-ohjelmanumeron jälkeen oli aika tempasta urheilukamppeet päälle, sillä seuraavaksi vuorossa oli 8km pyöräily toiseen kylään visiteeraamaan Klavdijan työpaikalla. Oululaisia pyöräilyihmisiä meinasi vähän naurattaa kun etukäteen oli oikein pyydetty varaamaan urheiluvaatteet mukaan, mutta kiltisti me ne vaihdettiin. :D

Thor ottaa rapsutuksia vastaan

Slovenialaista maalaisromantiikkaa Klavdijan etupihalta

Koko poppoo ja ihana karvainen ystävämme Gaja

Valmiina Slovenian teille!

Matka pyörän selässä kului rattoisasti jutellen, katsellen maisemia ja välillä pysähtyen ottamaan kuvia. Maalaismaisema ois niinku Suomen peltoja ois katellu, paitsi että kumpuja ja mäkiä oli enemmän!

Rulliksilla liikenteessä olleet siskokset!

Nooran bongaama perislovenialainen maalaistalo

Määränpäämme oli siis slovenialaisen kirjailijan Primoz Trubarin synnyinkoti Rasican kylässä. Talossa sijaitsee nykyään hänen elämästään ja teoksistaan kertova museo, sekä alakerran pubi, jossa Klavdija työskentelee. Trubar kirjoitti ensimmäisen sloveniankielisen kirjan, Katekismuksen 1548 ja myöhemmin mm. ensimmäisen sloveniankielen aapisen.

Primoz Trubarin synnyinkoti

Trubarin tuotoksia

Sisälle päästyämme piti ensimmäisenä mennä tervehtimään paikan maskottia, Angelca-hämähäkkiä! Klavdija piristi taannoin harkkapäiviäni kertomalla Angelcan seikkailuista: kerran hämis oli karannut terraariostaan kahdeksi viikoksi teille tietämättömille, jonka jälkeen se oli löytänyt tiensä omatoimisesti takaisin terraarioon. Reppanalle oli tullu nälkä.

Suureksi hämmästyksemme tajusimme pubin asiakkaiden katsovan parasta aikaa jääkiekkopeliä Suomi-Venäjä!! Olimme jo aiemmin puhuneet siitä että tänään Suomi kohtaa kultapelissä Venäjän ja miten meitä jännitti illan peli, joten liityimme joukkoon.

Suomelle Hooooooopp(e)aaa!

Katsoimme peliä vain toisen erän alkuun asti, sillä huomasimme kellon jo olevan varsin paljon. Nousimme jälleen Gregan sinisen Audin kyytiin ja pujottelimme serpentiiniteitä ensin takaisin Dvorska vasiin viemään Suzanen kotiin ja sitten Ljubljanaan. Kotibussipysäkillä vaihdettiin vielä pikaiset halaukset ja Klavdija muistutti että ensiviikonloppuna tulemme käymään perheidemme kanssa heillä kylässä, joten vielä ei tarvinnut heittää hyvästejä. Lisäksi Klavdija suunnittelee jo hyvää vauhtia Suomen reissua, joten ehkä tästä syntyi pidempi ystävyys! :) <3

Minä ja Noora kipitimme vielä 3. erän viimeminuuteille seuraamaan Hisa Sportiin Leijonien taistelua. Hieno hopeamitali tuli, Hyvä Suomi! :)