Mutta hyvää päivää Sveitsistä, Baselista. Alla hostellini sisäänkäynti. Erikseen maksettavaa kallista aamiaista ja koneen käyttöä lukuunottamatta hostelli on parhain ja hienoin näkemäni. Sveitsiläiset kyllä osaavat.
Koko päiväni oli hidas, raukea ja uninen. Yksin matkatessa se on ok, jopa ihanaa, koska ei ole muuta matkaseuruetta huolehtimassa tai hoputtamassa.
Lopulta ryhdistäydyin. Malesialaiset jätkät jättivät ylijäämänuudelinsa muiden syötäväksi. Olinpa taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Ruokaraha menekki on lähes nollattu ja se on iso juttu. Esim. lähi-Coopista puoli litraa luonnonjogurttia ja yksi mango maksoi lähes viisi euroa...
Latasin puhelimeeni skypen. Kylläpä tuli ikävä Tampereen jengiäni. Suunniteltiin juhannusta ja ikävöitiin.
Lähdin lopulta kaupungille - vain huomatakseni että olin liikkeellä siesta-aikaan. Siis mitä?! Sveitsiläisillä siesta! Maa kyllä todella on omanlaisensa, mutta että tämäkin vielä!
Ja tämä ruusutarhafetissi... Jokaisella, jolla vähänkin on puutarhan tynkää, on aina vaan hulluna todella taitavasti doupattuja ruusuja. Paras oli se, kun ei ollut tilaa puutarhalle niin ikkunassa oli ruusutarroja!
Tykkään myös sveitsiläisten omintakeisesta asenteesta sen suhteen, että tehdään, mitä halutaan ja kaikki muut on okei sen kanssa.
Taas ihana puutarha, mutta vain yksi ruusupensas! Tuolta kulman takaa tuli pappa ihmettelemään kuvaamistani. Yritin hälle änkyttää, että puutarhanne on hyvin hoidettu (hehhe, kuka muistaa vanhan vitsin?) ja papparainen vastasi täydellisellä englannilla että kiitoksia vain ja mukavaa päivän jatkoa. Ai niin, kaikki ovat niin hyvin koulutettuja täällä..
Koska väsytti niin lähdin hostellille päikkäreille. Tapasin brittipojan, joka on lääkisopiskelija, tai heidän termistöllään jo junior doctor. Hänkin oli kuitti kaikesta matkustamisesta joten läksittiin dormiin päikkäreille. Siitä lähdin etsimään pientä museota House of electronic artsia. Se löytyi lopulta teollisuusalueen perimmäisestä nurkasta juuri kun olin luovuttamaisillani. Tässä Oslostrasse komeimmillaan. Ihan vieressä olisi ollut Helsinkistrasse, mutta alueen vähäisen houkuttavuuden ja koska ei minulla nyt niin koti-ikävä ole niin olkoon.
Alueella ei liikkunut ketään. Avasin oikean oven ja olin hallissa yksinäni. Katselin näyttelyä jonkun minuutin ja lopulta joku tuli jostain takahuoneesta katsomaan, että kappas vierailijaa. Katsominen ei maksanut mitään, mikä säästi taas hurjasti. Keskustan isot museot ottavat opiskelijaltakin 8-12 rahaa (frangia mutta minusta tuo raha on paljon hauskempi, se jäi ekalta aamulta korvamadoksi kun en sattunut muistamaan, mitä valuutta on käytössä. Ensimmäisen hurjan yöjunaseikkailun jälkeen olisi ollut oikein autenttinen tilanne kuuluisalle sanonnalle: "Mikä maa, mikä valuutta?") ja 8-12 rahaa tarkoittaa siis 6-10 euroa.
Vähän piti silmiä räpytellä.
Vastaus oli valokuvaajan ateljee.
Tänään oli ilmeisesti myös roska-autopäivä. Kadunvarret olivat täynänsä roskapusseja ja mitä kummallisempaa pois heitettävää isompaa tavaraa. Viimeinen yö Baselissa, ihanaa, varhain nukkumaan! Älkää naurako. Tapasin näyttelystä tullessani sen brittilääkärin ja hön kertoi nukkuneensa vielä toisetkin päikkärit. Siihen minä, että mitä vielä, itse aion olla yöunten mailla ainakin puoli yhdeksältä. Muidenkin väsyneiden matkamiesten vertaistuki piristää. Öitä!
Urheasti blogattu puhelimella! :)
VastaaPoistaJeeee :---)
VastaaPoista