Day 86 - Katriina

Here we go again! Tokavikaharkka-aamu! Tänään ohjelmassa oli tutustua Nooran osastoon heti aamusta, joten käppäiltiin kaikki yhessä vasta kahdeksaksi sairaalalle. Oltiin kaikki innoissaan siitä että saatas tsippailla päivä yhessä ja että TJ1, joten päädyttiin ottaan hissikattoselfietä. Laura koitti peruuttaa paremmalle paikalle kuvan suhteen mutta törmäskin suoraan hissin nappeihin :D Ei muuta ku hälytykset päälle (se osu tietysti siihen hälytyskello-nappiin) ja me hypättiin puoli metriä ilmaan! Onneksi häytys loppu heti ku Laura siirty nappien luota. Ainaki kaikki heräs ja saatiin hyvät naurut hissin pysähdellessä joka kerrokseen :D

Aamun piristyshissi

Noora oli jo etukäteen varoitellut meitä että ei varmaan nähdä hirveästi kun "ei siellä tapahdu mitään aamuisin" ja mitä vielä! Päästiin seuraan heti osastolle tultua kortisonin pistoa pottuvarvasniveleen ja sairaskuljetushelikopterin laskeutumista sairaalan katolle (oli jännää melkeen nähä mitä ne teki siellä, helikopterit on aina kivoja!)

Suunniteltiin jo kerrosta ylemmäksi kiipeämistä ku ei ihan nähty mitä siellä tapahtuu, mutta kuitenki tärkeimmät että kuinka monta sinne juoksee ja kuin lujaa ja millon potilas viedään sisälle!

Toimintarikkaan aamun jälkeen vietettiin vähemmän toimintarikas aamupäivä endogrinologisella osastolla, eli mun vuoro oli esitellä. Ihan hirveästi ei ollu potilaita ja näin ollen tekemistäkään, mutta aika kulu kyllä paremmin ku oli hyvää seuraa! :)




Harkkapäivän jälkeiset fiilikset oli aika ratkibailakkaat (vrt. aamun kuvaan)! Melkein ku ois ollu perjantai ku enää vika päivä jälellä harkassa! ^^

Ripeän kauppareissun jälkeen päästiin kotiin kokkaan tortilloita! Kaikilla olikin jo hirveä nälkä. Ja tulihan niistä hyviä! Pikkusen saatto ripsahtaa liikaa chiliä johonki kohti jauhelihaa nimim. ruokailun jälkeen 5 minuuttia yritin huuhdella kurkkua erinäisillä asioilla, mm. mozzarellaviipaleilla ja ananasmehulla :D

Ruoan jälkeen tytöt meni unille ja mää leipasin leipää ja muffinssit huomista kevään viimestä harjottelupäivää varten! Sitte olikin jo kiire tallille kun oltiin vihdoinki saatu sopivaan aikaan tunti! :) Noora jäi kotiin hengaileen, joten lainattiin sen pyöräkorttia. Pyöräkortti oli valitettavasti saanu kuitenki jonku lämpöhalvauksen (tänään oli kuuma päivä!) joten jouduttiin käveleen pikavauhtia tallille, mutta olihan se sen arvosta! :)

Laura & Hocken

Viime kerralla meille oli kerrottu että maastoon pääsee vaan jos on eka menny kentällä, koska opettaja haluaa (luonnollisesti) nähdä että hevonen pysyy ratsastajalla hallinnassa. Toisin kuitenkin kävi: meille ehdotettiin heti maastoa, vaikka Laura ei ollutkaan aiemmin käynyt tallilla. Pitkään haaveilemamme maastoretki siis toteutui! :))

Ja voin kertoa että mua niiiin harmitti että ei ollu kamera matkassa! Luulin että oltas menty jonnekki pellon laidoille käppäileen mutta sen sijaan lähettiinki julkisille ulkoilureiteille Tivoli-puiston viereiselle kukkukalle! Vähän aikaa jyrkkiä rinnepolkuja noustuamme edessä siinsi huikaisevat maisemat: Ljubljana levittäytyi alapuolellamme kaukana rehevän vihreiden kehyksien ympäröimänä. Viime viikon sateet oli selvästi tehneet hyvää luonnolle: kaikkialla oli niin vihreää ja lehtevää! Toki jäämyrskyn vaikutukset edelleen näkyivät metsien harvuudessa, mutta muutoin luonto kyllä pisti parastaan. Aurinko paistoi tosi lämpimästi, leppeä tuulenvire kävi niin ettei kuitenkaan tullut liian kuuma, varmajalkainen, uuttera issikkaheppa oli maastokaverina, lisänä vielä kesän kukkea luonto ja henkeäsalpaava maisema: n. 10 metrin pudotus alapuolella, jossa vehreä metsä jatkui ja ihana näkymä linnakukkulalle! Siinä hetkessä oli pala täydellisyyttä. Oltiin Lauran kanssa molemmat niin mielissään laukatessamme läpi Ljubljanan metsiä että kun metsän siimeksessä rauhallisia loppukäyntejä mennessä käki alkoi vielä kukkua, meinas jo alkaa naurattaan. Eihän tää voi olla enää tottakaan!

Tyytyväiset ratsukot lenkin jälkeen: allekirjottanut ja Niko ja Laura ja Ås (sama hevonen ku Nooralla viimeksi). Huomaa mätsäävät kissapaidat!

Yritettiin ottaa tunnin jälkeen meistä yhteiskuvaa mutta eihän se meinannu onnistua...teidän kauhuksi  iloksi laitan tänne kuvan jolle oon nauranu koko illan...miten onnistun ilmeissä! :D Yrittäkääpä ite tehä perässä.

:8 :DDD (Lauran kuva)

 Okeiokei saatiin meistä muutama kuva missä molemmilla on naama samaan suuntaan.

(Lauran kuva)

(Lauran kuva)

Heppojen paijailun ja harjaamisen jälkeen oli aika suunnata nokka kohti kotia, sitä paitsi Suomi-Kanada peli oli kohta alkamassa! Kotimatka alkoi varsin harmoonisesti nättien peltojen viertä tassutellen.

Saatiin myös samalla vahvistus siihen että KAIKKI Sloveniassa harrastaa nykyään juoksua. Ilmankos ne ei oo täällä lihavia ollenkaan ku täällä näitä mäkiä vetää joka päivä! O.o

Kohdattiin paluumatkalla myös jotain tosi outoa. Oltiin kävelemässä metän ja autotien välissä olevaa pyörätietä, kun mää aloin kuuleen outoa viheltelyä. Se kuulosti vähän niinku joku on joskus matkinu jonku linnun laulua. Oltiin jo menty äänestä ohi ja käännyin sitte kattoon ku se ei loppunu. Meistä n. 15 metrin päässä metikössä seisoi mies ja luulin että se oli siinä puun vieressä pissalla ja käännyin pois -ja samantien tajusin että no eihän se todellakaan ollu millään pissalla siellä. Tokasin Lauralle että mitä hittoa, ei taas näitä. Viimeksi ku oltiin BTC:ssä oottelemassa yhessä bussia (Day 73), kysyttiin bussipysäkiltä istuvilta teineiltä, että mikä niitä niin järkyttää ja naurattaa ku ne oli ihan pois tolaltaan ja osotteli pusikkoon. No tytöt kerto että siellä oli ollu mies ilman housuja ja Laura sen ilmeisesti ehti nähdäkin ennen kun se lähti melko nopeasti siitä, me muut ei. Lisäksi jo ekalla viikolla mun psykan ohjaaja sano että metissä ei kannata lenkkeillä yksin edes päivällä kun täällä on itsensäpaljastelijoita. Siis mitä hittoa, ihan sairasta! On kai niitä Suomessaki mutta ei kyllä millään näin paljoa ku ollaan kahessa viikossa törmätty jo kahteen...mikä näitä täällä vaivaa?

No, ei annettu sen pilata päivää ja jatkettiin siitä matkaa sitten pyöräparkille ihan ku ei oltas huomattukkaan mitään, ja polkastiin kotiin. Tätä välikohtausta ennen oltiin ehditty poimia sievä kukkakimppu tien varresta :)

Terhi tulikin heti kohta meille ja lähdettiin sen ja Nooran kans (Laura jäi kotiin leipoon) kattoon läheiseen Sportti-baariin Suomi-Kanada -peliä. Kerranki ei tarvinu koko ajan säätää koneen kanssa ja sai kattoa koko seinän leveydeltä! :D Lisäksi paikka oli tosi siisti ja kivan oloinen eikä siellä ollu muita ku meidän porukka niin saatiin luukuttaa rauhassa sloveniankielisellä selostuksella!

Tässä vaiheessa peli ei näyttäny niin hyvältä.

JA jos joku ei vielä tienny niin SUOMI VOITTI 3-2, eli mitalipeleihin mennään!! Vastassa lauantaina Tsekki. Meillä oli hyvä kisakatsomo mutta pelin jälkeen piti kyllä lähtä melko vauhdilla kotiin nukkuun että jaksaa huomenna herätä viimeseen harkka-aamuun.

Ihanaa Leijonat ihanaa! Meillä oli hyvä kisakatsomo:
Terhin ranskalainen kaveri (vas.), Noora, Terhin saksalainen kaveri, Terhi ja Iiris