Day 78 - Laura

Saatiin superfood-aamiaista, koska Hoferin vadelmat olivat alennuksessa, säälittävät euro ja risat yksi boksi! Ja kuinka makeita. Taiettiin tua kerralla kaupasta kuus rasiaa ja kylloli myyjällä naamassansa pitelemistä.

Sairaalalla vähän valoa tunnelin päässä - ei kylläkään minkään kliinisten taitojen osalta. Valmisteltiin vähän xylocaineja päivän bronkoskopioita varten. Naureskelin kierrätyskulttuurille, voitteko armaat hoitsukollegat kuvitella, että pitäisi jokaisen (neula-, ruisku-, katetri-, jokaisen) pakkauksen paperi ja muovi repiä erilleen ja toimittaa eri roskalaatikkoon.

Pääsin viimein minäkin tapaamaan ihanat, ihmeelliset sairaalaklovnit, joista ollaan täällä niin ylpeitä. Taitavia he kyllä olivatkin, niin älykästä  muuntautumista lapsen kehitystason ja tilanteen mukaan. Tässä kurkittiin toimenpidehuoneeseen, jossa vähän tavallista herkemmällä pojalla 14 testattavan aineen (aaargh, parka!) allergiatesti alkamassa. Vaikka klovnit ehtivät lähteä ennen kivuliainta kohtaa, oli heidän hupsu vaikutuksensa jäänyt jokaisen huoneessa olevan mieliin ja poikaa nauratti vielä muistellessa, mitä kaikkea hassua oli juuri tehty.

Superhoitsuselfie! Oikeasti juoksutin horopää-ohjaajani unohtamia papereita ympäri lastensairaalaa, kun ei ollut käsillä muutakaan tähdellisempää tekemistä. Kävin kuitenkin myöhemmin seuraamassa thorax-kuvan ottoa (kyllä, lapsi sidotaan laitteeseen), bronkoskopiaa ja neuroultraa!

Lähdettiin Metelkovaan ei second hand basaarille vaan All Hand Basaarille! Kirppariosio oli lumppua täynnä, mutta sitten yhdeltä sisäpihalta löytyi pieni käsityöläisosio ja Suomi-vaimothan pisti rahan liikkeelle. Löysin uuden reissulaukun ja yhdeltäkin korvakorun tekijäperheen vesalta ostettiin yhteensä öö 12-15(?) korvakorut. Perästä kuuluu korvakillutintuliaisin sitten, ystäväni Jenni ja Iiris...


Alla hurmaava Metelkova. Aiemmin ollaan ehkä mainittu, mutta tämä on siis Ljubljanan oma vapaakaupunki, kuten Christiania on kööpenhaminalaisten riippakivenä. Astetta kokeilevampaa kaupunkiarkkitehtuuria, tilasuunnittelua ja värimaailmaa, asennetta elämään ja suhtautumista rahaan.

Kotona otettiin pikavälikuolemat, hotkittiin päivälliset Kassun kannustaessa: "Syö, syö nopeammin vielä!" Aikeenamme oli nimittäin ehtiä vanhoille kotikulmilleni pohjoiseen keskustaan vanhaan, 1920-luvun aikaiseen elokuvateatteriin katsomaan Grand Hotel Budapest. Elokuva oli mieleeni vaikka englannintaitoiset aivonystyräni olivat hirmuisella koetuksella niin vikkelän ja rikkaan kielenkäytön vuoksi.
Parvelle ei päästy katsomaan, kun normipenkit eivät olleet loppuunmyytyjä, mutta neljän eurolla saatiin kuitenkin elämystä kerrakseen.
Kuka alhaalla olevista olisi juuri se Sinun unelmiesi Lobby Boy tähtiluokan hotellissa?

Nooran kun teki mieli kunnollista Indian Chaita niin jäätiin meidän arvokkaaseen lähi-intialaiseen. Istahdimme mukavasti tiskin lähelle baarijakkaroille, kahvilamaisiin pikkupöytiin. Juotiin keskinkertaiset teet ja otettiin parit alkuruoat iltapalaksi. Viime viikolla innostuttiin britti- ja irkkupubimuodista, eli kortin hakkaamisesta juottoloissa. Tapamme mukaan lätkittiin voitonhimoisesti muutama erä ristiseiskaa, kunnes käskettiin meidän häipyä. Erasmus on tuonut totisesti uusia kokemuksia elämästä - ja nyt on sitten sekin koettu, kun tarjoilija tulee osoittamaan ulko-ovea. Ehdin jo ajatella, että ei tämä korttipeluu tainnut olla soveliasta heidän kulttuurilleen, mutta kyse olikin rahasta. Emme olleet tuotteliaita asiakkaita vaivaisilla kolmella teellä ja kahdella alkuruoalla (joista saatiin pulittaa otsasuoni pullottaen 18€). Alaleukojamme lattianrajasta keräillen lompsimme ulos - varmaan viimeistä kertaa niillä hinnoilla ja moisella ystävällisellä palvelulla! :--D

Meidän kotipuutarhakissa! Onko suloisempaa? Hiiriä vilisee kasvimaallamme näköjään runsaastikin, kun kolli on noin pulskassa kunnossa.

Iltasanomien ja ennen kaikkea Nooran iskän ansiosta seivattiin juuri vuokravakuusrahat! Tupareista asti käytävän seinässä irvistellyt järkky punaviinitahra, jonka vääränmallinen seinämaali on imaissut huolella, höltyi sitruunalla. Olimme aivan ällistyneitä. Siis luonnontuote. Ja me jo hövelinä ostimme niin kamalan myrkyn, josta ei ollut mitään hyötyä ja jonka vahvuudesta Sparissa varoiteltiin. Seinästä lähtivät muutkin vanhat tahrat ja hiertymät ja lopulta voidaan palauttaa vuokraemännille puhtaampi huusholli kuin mitä se maaliskuussa olikaan. Kyllä häyn sanoa, että sitruuna on puhdistava!



Ollaan kateltu kolme päivää vedessä lainehtivaa terassiamme ja kun vesi ei itse ole ottanut lähteäkseen, suunniteltiin intialaisessa valmiiksi kymmenen minuutin äyskärointivuorot Noorasta alkaen. Ongelmaan auttoikin vain roskien lakaisu lattiakaivon päältä, jess! Mutta voiko 3-4cm kolme päivää makaava vesi (siitä sunnuntain kamalasta myrskystä) terassilla aiheuttaa vakavampaakin kosteutta terassin tai talon rakenteisiin? Hehe...