sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Day 25 - Noora

Ohhoh mikä päivä! tekstin laatu ja määrä ehkä hieman kärsii siitä syystä että ollaan tanssittu viimiset kaksi tuntia polkkaa paikallisten kanssa vesisateessa ja juuri päästiin vasta takaisin hotellille kuivattelemaan ja levähtämään.

Kaikki alkoi siitä kun lährimmä aamupalan jälkeen kauan odotetulle Planican reissulle pohjoiseen,
Italian ja Itävallan rajan pintaan. Kassu oli taiteillut meille oikein runsaan aamupalan siitä ilosta että Laura ja Eetu olivat yökyläilemässä. Tämän jälkeen lähdimme bussilla kohti pohjoista. Maisemat yllättivät taas: turkoosin värisiä jokia ja jättiläismäisiä vuoria. Koko viikon on paistanut aurinko ja ollut ihanan lämmintä mutta tänään satoi vettä, ja lisää vettä, ja lisää vettä. Harmiksemme jäätiin väärässä KYLÄSSÄ pois ja jouduttiin kulkemaan viimiset kilsat jalan vesisateessa. Mulla oli aika synkät mietteet siinä vaiheessa kun kengät, pipo, takki ja housut oli kaikki märkinä. Katriinan mielestä siinä tarvittiin vain seikkailumieltä :D Yritettiin vielä matkan varrella päästä sateensuojaan vuokraamolta näyttäneeseen rakennukseen. Oven ripaan tarttuessani toiselta puolelta katsoi nainen kummissaan. Kuka olisi voinut arvata että se oli jonkun omakotitalo.. Vihdoin löydettiin hotellille, se olikin ainut julkinen rakennus koko kylässä. ONNEKSI SENTÄÄN OLI WIFI! Alkuperäinen suunnitelmahan oli että vietettäis lauantai rinteessä lasketellen aurinkolasit nokalla mutta todettiinkin että herkkujen varastointi kaupasta hotellille olisi fiksumpaa, tietysti sateenvarjon kera.


 





Vaikka nyt ei rinteeseen päästykään, päätettiin lähteä tutustumaan Granjska Goran after ski partyihin :P No sielähän oli menoa ja meininkiä: ulkoilmatapahtuma slovenialaisten bändien tahdittamana. Vettä tuli edelleen. Kassu puski tiensä eturiviin ja jammaili perinnemusiikin tahdissa kuin viimeistä päivää. Hassua on se että täälä perinnemusiikki on suositumpaa kuin poppi ja rokki, myös nuorten keskuudessa. Kaikki tanssi polkkaa ja saatiin sitten ihan ilmaiset tanssitunnit. Rallatettiin rapakoiden läpi niin että kengät oli taas läpimärät ja sade oli kastellut loput asustuksesta. Odotettiin sinnikkäästi että bändi lopettaa mutta ei se vaan lopettanut. Pakko oli luovuttaa ja lähteä jääpuikkoina etsimään taksia. Kylläpä tämän päivän jälkeen osaa taas arvostaa villasukkia, sateenvarjoa ja paksua täkkiä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti