Day 68 - Katriina

Eilen ei tapahtunut ihan hirveästi, lähinnä satoi koko päivän kaatamalla vettä. Lisäksi käytiin ostamassa liput tämän päivän bussimatkaan Zagrebiin, josta jatkettaisiin junalla kohti Ljubljanaa. Lippujen osto oli mitä pinnaa pidentävin.

Oltiin valmiiksi katottu, että halutaan klo 9.00 aamulla lähtevä linja-auto, joka on perillä ennen kuutta iltapäivällä ja joka ei pysähtele välillä. Sanoimme siis tiskillä myyjälle että haluamme ”Huomenaamulla lähtevään Zagrebin linja-autoon, joka on n. viiden maissa perillä.” Useaan kertaan hän sanoi että tämä kymmeneltä lähtevä on kyllä samaan aikaan perillä kuin yhdeksältä lähtevä, joten päätimme ottaa sitten sen kymmeneltä lähtevän. Lopputuloksena hän antoi meille liput lauantai-iltana klo 22.00 lähtevään linja-autoon, joka olisi joskus sunnuntain aamuhämärissä perillä. Kielimuuriko?? Osuvasti olin lukenut juuri ennen meidän ostotapahtumaa lipputiskin vieressä olevan lapun, jossa kehotettiin ystävällisesti tarkistamaan oma lippu ja saadut vaihtorahat heti oston jälkeen, sillä myöhempiä valituksia ei otettaisi vastaan. Tyyräsimme siis saman tien itsemme takaisin tiskille ja pahoittelimme jonossa seuraavana olevalle miehelle tilannetta. Noora kertoi vielä että olimme saaneet väärät liput, jotka pitäisi hetimmiten vaihtaa oikeisiin. Ilmeisesti miehen vaimo pahoitti mielensä kun häneltä ei erikseen pyydetty anteeksi ja alkoi epäasialliseen sävyyn sättimään meitä siitä kuinka röyhkeästi kiilasimme heidän eteensä, ja takana oli vielä pitkä jono… Noh. Siitäkös sitten lipunmyyjä alkoi naista ohjeistamaan että tytöt kyllä tekivät ihan oikein kun tulivat heti palauttamaan vääriä lippuja. Saksalaisrouva lähti siitä sitten hermosauhuille ja me saimme oikeat liput.

Lippujenostomatkalla nähtiin tosi hieno kuunari ja iltakävelyllä rannalla todettiin että Kroatia on kyllä yks kissojen luvatuista maista. :D

 

Illalla kävin vielä rentouttavassa kylvyssä meidän kylpyammeessa (koska tuli kuumaa vettä! ^^), jossa on ilmeisesti joskus ollut myös poreamme-ominaisuus. Ei ollut enää.

Aamulla heräsimme 6.40 kiiruhtaaksemme seiskaksi aamupalalle. Valitettavasti aamupala ei ollut ihan valmis vielä seitsemältä, mutta parikymmentä minuuttia myöhemmin istuimme tyytyväisinä aamupalalla. Tai noh –tarjoilijat olisivat ehkä miettineet kahdesti olisiko aamupala kannattanut olla jo seitsemältä valmis jos olisivat tienneet miten paljon huomioita Subissa työskennellyt Noora ehti 20 minuutissa tehdä: kinkut ladottiin keittiössä paljain käsin tarjottimille (kävimme aamupalan yhteydessä kuumaa keskustelua siitä, jääkö kinkkuihin sormenjälkiä vai ei), kinkkujen asettelija tunki kinkkuja välillä suuhunsa ja jatkoi muina miehinä asettelua (N: ”Eikö se ois voinu syyä aamupalaa kotonansa?!"), torakka oli juossut lattialla (näin myös muurahaisia seinälistojen vieressä eilen), lattiaa ei ollut luututtu ja leipiäkin säilytettiin korissa lähellä lattian rajaa.

Minkä hygieniatarkastajan Evira onkaan Noorassa menettänyt!!

No. Onneksi moiset pikkuseikat eivät vaikuta ruokahaluun ja tankkasimme reilusti päivän pitkää matkustusta varten.

Ruokasali

Ihan just lähetään!

Yhdeksän pintaan kurvasimme taksilla kohti asemaa jättäen hotelli Dubrovnikin taaksemme. Taksikuski oli entinen Aurinkomatkojen bussikuski ja oli oikein ystävällinen ja englanninkielentaitoinen. Olimme eilen kyselleet useammasta paikasta lauttoja/laivoja jotka menisivät Italiaan tai edes lähemmäs Slovenian rajaa (molempien istumalihakset muistivat edelleen tulomatkan 9,5 tunnin bussissa ässehtimisen), mutta sellaisia ei kuulemma ollut. Taksikuskimme kuitenkin esitteli meille sujuvasti jokaisen lautan reitin ajaessamme sataman läpi, ja yksi niistä oli menossa 15km päähän Slovenian etelärajasta. Valitettavasti matka olisi kuitenkin kestänyt kuskin arvion mukaan n. 16 tuntia, joten kiitimme ja jäimme odottelemaan bussia.

KERRANKIN oltiin ajoissa! Bussin lähtöön oli vielä 40 minuuttia ja me seistiin laiturilla kuin partiotytöt! Bussin saapuessa singahdimme Nooran kanssa taktisesti peräpenkeille, ja valloitimme alueen koko 5 penkin leveydeltä. Siellä sitten tyytyväisinä nukuttiin siivu suorana ensimmäiset kaksi tuntia.

Heippa Dubrovnik!

Dubrovnikista lähtevä silta. Noora meinas että: "Kato ollaan Rovaniemen jätkänkynttilällä!" :D

Autuus loppui kun pysähdyimme pysäkille, josta nousi kyytiin bussilastillinen ihmisiä. Loppumatka menikin bussin jok’ikinen penkki miehitettynä, ja totta kai siihen takarivin keskipaikalle piti istahtaa kaapin kokoinen kaveri, jonka hartiat koko ajan meinasivat tunkeutua mun puolelle (eteenkin silloin kun se nukku x-asennossa). Taitoimme matkaa nukkuen, katsoen Nälkäpeli II  (ainoa DVD jonka löysimme eilen kioskista, kroatialaiset tekstitykset ja kaikki!) ja neuloen. Kaiken lisäksi kaksi kaikkien aikojen älykköä kohtasi maailmaa mullistaneessa shakkiturnauksessa, jonka voittajaksi selvisi Noora (ainoa peli jota mun tietokoneella voi pelata ja molemmat osas säännöt parin vuoden takaa :D Palautin kuulemma myös Nooran uskon siihen että shakki voi olla ihan hauskaa ja mielenkiintosta, jee! ^_^ Tiiänpä mitä tehdään tästä eteenpäin pimeinä iltoina kämpällä!). 

Kahden pysähdyksen ja yhden voileivän taktiikalla matka meni kohtuullisesti, vaikka edelleen kaiholla mietin laiva- tai junamatkustusta, jossa voi välillä rauhassa jalotellakin.

Evästauko

Zagrebiin saavuttiin vähän jälkeen kuus, ja tsippailtiin siitä sitte juna-asemalle lipunmyyntipisteeseen. Kysyttyämme ensimmäistä junaa Ljubljanaan virkailija neuvoi meitä nopeasti juoksemaan raiteella 1 juuri lähtevään junaan, sillä seuraava tulisi vasta lähes kolmen tunnin päästä! No mehän juostiin pää kolmantena jalkana junaan ja ehdittiin. 

Perusvaunut oli ihan täynnä ja porukkaa seisoskeli jo käytävilläkin, joten päätimme liputtomina pakittaa takavasemmalle -bisnesluokkaan. Aateltiin että reilun kahden tunnin matka on kuitenkin aika pitkä seistä ja ravintolavaunu oli niin tupakansavuinen että ei sinnekkään huvittanut jäädä. No, konnarin siinä tullessa kohdalle hoksasimme kysyä että voikohan teillä maksaa kortilla -ei voi- ja edellisenä päivänä oltiin just laskeskeltu että ei tarvi vaihtaa ylimmääräsiä kunia jos kortilla maksetaan junaliput. Summa summarum, meillä ei ollut rahaa junalippuihin! Onneksi konnari ystävällisenä huomautti, että myös eurot ovat hänelle käypää valuuttaa ja aloimme kaivelemaan laukkujamme uudestaan toiveikkaana. Sekalaisella euro-kuna -kasalla saimme molemmille liput ostettua. Junan konnari pystyi myymään lippuja kuitenkin vain Slovenian rajalle asti, josta meidän pitäisi ostaa uudet liput Ljubljanaan -millä? Pyhällä hengellä?? Viimeisetkin roposet olivat menneet Kroatian konnarin taskuun. No, hän ystävällisesti totesi että slovenialaisilla saattaa olla jo korttikoneet. (Heillekkin oli tulossa, mutta se oli jostain syystä tällä hetkellä Saksassa ja tulee reilun vuoden päästä jos tulee:D)

Tyytyväiset lippujen omistajat

Jännityksellä jäimme odottelemaan rajanylitystä. Lisäpainetta toi muisto menomatkasta, jolloin poliisi jäi tiukkaamaan meidän oleskelulupia, joita ei siis ole olemassakaan (ks. aiempi teksti). Tällä kertaa rajanylitysmuodollisuudet hoituivat onneksi vain passia vilauttamalla. Heti sen jälkeen meidän ihana Kroatian puolen konnari puuskutti takaisin paikalle, ja kertoi voivansa käyttää meitä sillä välin ostamassa asemalta liput kun poliisit kiertävät muun junan passit läpi. Minä jäin vartioimaan laukkuja ja Noora lähti konnarin perässä asemalle kääntäen koko bisnessvaunun päät ikkunaan asti! Luulivat varmaan että meidät karkoitetaan Kroatian takametsiin liputtomina suomalaishuijareina. Vaan ei! Alta aikayksikön Noora tuli lippujen ja konnarin kanssa takaisin. Loistavaa asiakaspalvelua! :)

Huokasimme helpotuksesta ja nautimme bisnessluokan paikoistamme normihinnalla. Loppumatka meni erinomaisesti ja olihan ihana tulla takaisin Ljubljanaan! 

Vielä iloisemmaksi tulimme huomatessamme että meillä sittenkin oli lähes täysi rulla vessapaperia jäljellä odottamassa. Laurakin on kuulemma matkalla Budapestista ja kohta täällä, meen ootteleen sitä. Huomenna viimenen harkka alkaa (melkeen ollaan ehditty orientoitua!) lasten puolella!