maanantai 19. toukokuuta 2014

Day 83 - Katriina

Sydän hakkas niin kovaa että tuntu että hyppää seuraavaksi kropasta ulos -ei mikään mukavin tunne herätä! :( Painajaisesta säpsähin hereille vähän jälkeen aamuviiden ja mietin siinä että kannattaako alkaa enää ees nukkumaan. Oli muuten ensimmäinen kunnon painajainen täälläolon aikana! Luin sitten piristävää murharomaania vähän eteenpäin ja sain rauhoitettua itteni vielä puolen tunnin aamu-unille ennen herätyskellon soittoa.

Motivaatio harkkaanlähtöön oli vähän jokasella aika lähellä nollaa. Aamun piristys olikin What's App -keskustelu, jossa mm. Laura haastoi meidät lähettämään maanantain koomailuilmeet. Täältä pesee ja linkoaa!




Saa haastaa ja pistää paremmaksi :D Harkassa oli muuten aika kamala päivä. Kolme työntekijää (juurikin ne mukavat jotka puhu mulle ja ohjasivatkin välillä) olivat sairastuneet. Aamuyhdeksään mennessä yksi tyttö oli käynyt hoitajan ohjauksessa pistänyt insuliinin, mutta muuten ei tapahtunut mitään, eli aamu oli lähinnä omatoimista hyllyjen täyttöä. Sen jälkeen potilaita alkoki tuleen ihan hyvin, mutta jostain syystä ne hoitajat oli mulle edelleen tosi töykeitä :( No. Kympiksi mentiin kuunteleen kaikki seikkailijat sairaalakoulusta, jota meille esitteli paikan rehtori. Oli ihan mielenkiintosta :) 

Harkan jälkeen käytiin ostaan Nooran kanssa piknikeväitä. Sain myös varattua mulle ja Lauralle neljäksi samalle päivälle ratsastustunnin, jonka tosin jouduin melkein hetimitten perumaan ku Lauralla venähti päivä harjottelussa :( Uutta yritystä myöhemmin!

Partsilla Poirottia <3 ("The Adventure of the Christmas Pudding"...kesänen kirjavalinta mulla :D)

Ystäväni Noora The Vesimelomonster

Piknikki(kin) kuitenkin siirty ku löydettiin hyvä sivu kattoa Leijonien mahdollisesti viimestä peliä Suomi-Kazakstan, joka oli kyllä mielenkiintonen, 4-3 päätty Suomen tiukkaan voittoon! 

Nooran kans niinku vanha pariskunta pötköteltiin vierekkäin villikset jalassa :D
Rennosti ottamisen jälkeen päätin lähteä maailmaa parantavalle iltakävelylle uutta reittiä pitkin.

Kävelin ihanan ruusutarhan ohi! ^_^ Nämä ne osaa tuon puutarhuroinnin jalon taidon.

Ahonlaitamansikoita! Olivat vaan ihan
tien vieressä niin en viittiny maistaa.
Olin valinnu vähän pitemmän reitin ku olin kävelemässä, mutta yhtäkkiä huomasin olevani jo täydellisesti keskellä-ei-mitään ja kellokin alkoi olla jo aika paljon. Kaunis reitti, mutta äkkäsin pian että se silta jonka alta olin mennyt, olikin Ljubljanan uloin moottoritie ja olin poistunut kaupungista! Ups.

Melkeen ku Suomen joku puskalenkkipolku! :D


Vuoret näky hienosti, mutta eihän ne
kuvassa tietenkään näy...

Yritin aikani löytää tietä, joka menisi toista puolta jokea takaisin, mutta sitten aurinko alkoi laskea ja piti nöyrästi palata samaa reittiä takaisin. Puolentoista tunnin ja lähemmäs kymmenen kilsan lenkki tuli tehtyä!

Ljubljanska ilta-auringossa
 Parasta oli kuitenkin kun tulin takaisin kotiin ja kerroin seikkailuistani Grimmin Satuja sohvalla katselevalle Lauralle, tämä purskahti nauruun ja kertoi Nooran saapuneen omalta lenkiltänsä juuri hetkeä ennen minua -ja kertoneen myös eksyneensä ja vieläpä samoilla kulmilla! :D Hetken näin mielessäni meidän harhailevan saman peltoaukean eri puolilla, mutta ihan niin hyvin ei sentään sattunut.
Illan päälle vielä suihku ja Salkkarit ja nyt nukkumaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti