keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Day 63 - Laura


Kello 06:45 sirkuttavat linnut ja herätyskello houkuttelivat uuteen aamuun Dunaujvarosista. Kävelimme muutaman minuutin matkan ammattikorkeakoululle kuuntelemaan OAMK:sta saapuneen kulttuuriopiskelijoiden kieltenopettaja Maarit Wimmerin Suomi-luentoa. Pääsin oikein saliavustajaksikin! Eli nakuttelemaan seuraavaa slaidia ja hymyilemään nätisti, jotta eturivin englantia ymmärtämättömät pojat pysyisivät hereillä.

Osprey pakattuna tupaten täyteen - suuntana Budapest!














Rypsipellot loistavat keltaisina, päivä paistoi ja hellepäivä oli tuloillaan.
 



Koottiin uusi Suomi-tiimi myös Tampere-vahvistuksin. Aamulennolla Suomen mansesta kohteeseen saapuivat vasemmalta Eetun veli Eeli, perhetuttu Heikki ja oikealla Henry eli Hönö (kuka ilkeä lie moisen lempinimen antanut!). Poikien luukku Hero Squaren lähellä oli aika luxus, varsinkin vuokraemäntänsä Csilla, jonka epäilimme olevan Budapestin aikuisviihdetyöläinen. Mahtava ja hauska supervaimo!





Jätimme aikaisin matkaan heränneet Suomi-pojat levähtämään ja lähdimme etsimään omaa Airbnb:n kautta hankkimaamme luukkua. Se löytyi parin metrosekoilun ja risteyksissä toikkaroinnin jälkeen Keleti Palyaudvar -rautatieaseman viereltä. Huimaavan huonekorkeuden ansiosta on studioomme askarreltu omatoimiparvi, pitäkää peukkuja, että se pysyy kasassa...



Sovittiin päivällistreffit Oktogonin metroaseman kieppeille, mutta pojat olivat lähteneet katselemaan maisemia ilman meitä. Tässä odotellaan reippaita reissaajia takaisin tapaamispaikkaan... Budapest on aivan älyttömän kokoinen ja toistaiseksi jopa itsellenikin hankala ymmärtää ja suunnistaa, siksi karanneiden kollien neuvominen haluamaamme paikkaan oli täysin mahdotonta.



Tässä kokenut, tietäväinen, mutta kovin vaatimaton Budapestin matkaoppaamme Eetu. Ei onneksi menty yllä mainostettavaan, halpamaiseen jenkkien suursyöttölään. Olen ylpeä, että näitä on Sloveniassa vain yksi kappale!





Eetu johdatti meidät vakkari gulassikeittomestaansa. Kiipesimme piipunrassipaikoille ja syötiin kunnon päivälliset, alkuruoaksi gulassikeitot, pojat ottivat kananrintaa ja possua ja minä tuhdin savulohisalaatin.



Ruoansulatuskävelylle lähdettiin Hero Squaren takana sijaitsevaan puistoon. Ohitimme komean talon, jolla on synkkä historia ja sitäkin vielä synkempi nimi: House of Terror. Ensin lukaalia tukikohtanaan käyttivät natsit hirmutekojensa suunnitteluun ja sen jälkeen sattumalta kommunistit seurasivat perässä pohtimaan täystyöllisyyttä ja marxilaisia arvoja. Tämä tilataideteos pytingin pihasta.

Ilta-aurinko Andrassylla.

Hero Squaren patsaita iltavalossa.

Hevosmiesveljes-Haloset. Hahha!

Puistosta löydettiin kuvauksellinen linna, jonne oli free entry! Päätettiin tulla myöhemmin katsomaan paikkaa tarkemmin, sitten muiden japanilaisten turistien kanssa yhtä aikaa, ettei aivan yksinäiseltä olo pääse tuntumaan...

Kiiruhdettiin Csillan suosittamaan jalkapallopubiin katsomaan tärkeä tsämppäreiden semifinaalin toinen osaottelu. Kumma matsi. Törkeää asiakaspalvelua, joka kuitenkin hetki hetkeltä alkoi ystävällistyä, kun sinnikkäästi tilattiin lisää ja lisää ruokaa ja juomaa.
Hyvää yötä Bethlen Gabor Utcalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti