Day 48 - Laura

Tämä maanantai oli erinomainen.
Se alkoi kello 03:37, romanttisella kännipuhelulla Roomast' päin. Ukkelihan se siellä.
Hän oli niin päishään, että meni hetki, että ymmärsi, että puhelimeen puhutaan eikä vain kuunnella, kun vastannut kähisee: "haloo, haloo?"
Mutta kuten Suomessa erotessamme sovimme, soittaa saa hetkenä minä hyvänsä, jos siltä tuntuu.

Koska kotihoitoon oli määrätty tulemaan vasta klo 09:00 tuntui upealta todeta biologiselle kellolle, joka kuuden pintaan herätti, että ei muuta kuin takaisin paapimaan.

Ajelin bussilla taas itäiseen Ljubljanaan, vielä muutaman kilometrin ohi Fuzinen, missä alkuaikoijemme psykiatrinen sairaala on. Löysin terveysaseman helposti, mutta siellä minulle sanottiin, että voisit oikeastaan häippästä Mosteen. Näytin ilmeisesti niin puusta pudonneelta, että hieno Marjana -hoitsu lähti minua viemään, kun hällä oli potilaita samalla suunnalla.

Minulle löytyi sitten uusi ohjaaja Alexandra. Valitinko joskus, kun täältä saa hintsusti ohjausta englanniksi? Alexandra on paria pistettä vaille valmis englannin opettaja. Näemmä sain sitä, mitä tilasin ja kylläpä rupesi senat menemään sakaisin. Hän on melkoinen persoonallisuus muutoinkin - vai mitä sanotte viisikymppisestä kotihoidon työntekijästä, joka tekee työnsä mummojen, pappojen ja vauvojen seassa pinkki-turkooseissa 12 cm:n stiletoissa? Ja ai niin - hän sai viime vuonna  jonkinlaisen kunniamaininnan tai -palkinnon potilaidensa lempihoitajana, ykkösenä koko Sloveniassa!

Alexandran rakas, pitkäaikainen potilas oli kuollut viime viikolla ja nyt talon seinään oli laitettu surun merkiksi musta lippu. Se oli komea ja dramaattinen.

Sattumoisin menimme samaan kerrostaloon hoitamaan kolmen viikon ikäistä vauvaa, ihan vain punnitsemaan, mittomaan, täyttämään papereita, pesemään ja näyttämään äidille peruskäsittelyä. Elämän kiertokulun mietteet pyörivät mielessäni.

Ihmettelin vauvan hieman kuivan näköistä ihoa eikä ainakaan Alexandran pesutapa paljoa asiaa auttanut; hoitoalustalla märällä harsolla ja tavallisen käsisaippuan näköisellä (saattoi tietenkin olla toivottavasti jotain hellävaraisempaa!) ensin saippuoitiin vauva kauttaaltaan, sukuelimiä ja varpaanvälejä myöten ja sitten käärittiin harsoon ja vietiin kylpyammeeseen harso yhä yllään(ettei paleltuisi?). Iho hangattiin kuivaksi varmoin ottein, ehei rasvaa taikka öljyä ja ilman ilmakylpyä vaatteet takaisin päälle. Sukatkin piti nurin kurin pukea, koska se liittyy perheen kulttuurissa jotenkin siihen, ettei pahat henget tai huono onni vauvaa elämänsä aikana saavuttaisi.

Iltapäivästä pidimme maanantaimiitinkiä Kassun suosittelemassa kiinalaisravintolassa, joka ainakin omasta näkökulmastani oli täysin ala-arvoinen. Opiskelijabuffet maksoi 2,70€, mutta laatu, jota sillä sai oli kasvisruoan osalta kamalaa. Olin todella nälkäinen ja päädyin kuvassa näkyvän laihan kaalihötön lisäksi ottamaan vähän porsasta - mikä olikin todella maukasta.
Pälpätimme ensimmäisestä päivästämme, olen oikea debriefingin rakastaja nykyään! Lisäksi hioimme viikonlopun hulluja suunnitelmia, mutta niistä lisää myöhemmin ;--)

Minun teki kovasti mieli kukkia ja niinpä juoksutin tytöt vakikukkamyyjäni Darjan luokse. Darja nuhteli minua, kun en ollut Eetua tuonut hälle näytille viikkoja sitten, kun ukkeli oli täällä käväisemässä.
Hän tyytyi kuitenkin iloisena myymään kukkasia minun lisäkseni Nooralle ja Kassulle, jotka olivat oikeita unelma-asiakkaita: "aaaah, adorable tulips, we would like to take those, those and those..."
Darja jakoi vielä viikon vanhat tulppaanit kaupan päälle, kymmenen kappaletta kullekin.
Hyvät oli kaupat. Valkoisista ja oransseista neilikoista tuli muhkea kimppunen kaljatuoppiin, huonettani koristamaan!

Tehtyäni jokseenkin reippaasti kouluhommia (joita on yhtäkki kamalasti liikaa!) kipaisin kävelylle linnakukkulalle. Mäkinen maisema sopii minulle, en näköjään viihdy yhtään tasaisessa maastossa lenkkeilemässä. En malta odottaa paluuta tasaiselle, rakkaalle Pohjois-Pohjanmaalle..!


Ehdin parahiksi katselemaan hienoa, tulista auringonlaskua. Kotikadulla sadepilvet tavoittivat minut ja ehdin juuri pelastaa parvekkeella kuivuvan puhtaan pyykin. Kohta lähden harjoittamaan arjen lumoavinta luksusta, mönkimään puhtaisiin, juuri pyykättyihin ja navakassa pohjoistuulessa kuivattuihin kukkalakanoihin.

P.s. Jos on aikaa etkä ole ehtinyt lukea sunnuntain tapahtumia - tee se nyt. Meillä oli niin hieno päivä.